maanantai 5. helmikuuta 2018

Pentusuunnitelmia - yritys xyz

Koska näin koirankasvattajana olisi tietenkin mukava jos pentuja joskus syntyisikin, olen päättänyt yrittää taas. 😁

Reilu neljävuotias Pihka (Katajaisen Elotuuli) olisi siis tarkoitus astuttaa seuraavista juoksuistaan. Ja kaikkien urossumplimisten kanssa ollaan päästy taas lopputulokseen hetkeksi! Pihkan juoksujen alkua siis enää odotellaan, alustavien laskelmien mukaan niiden pitäisi alkaa tässä noin kuukauden sisään, mutta eihän niistä koskaan tiedä. Pihkasta voi lukea tarkemmin alla olevasta nimilinkistä tai sen omasta blogista.

Väliaikatiedote:
JEE, juoksut alkoi (18.2.18)!!




Katajaisen Elotuuli "Pihka"
Silmät: 09/2017 Ei perinnöllisiä silmäsairauksia
prcd-PRA genotyyppi: B eli kantaja
Pompen genotyyppi: A eli Terve
Degeneratiivinen myelopatia: B eli kantaja
Väri: riistanvärinen
Lonkat: A/A (ind. 108)
Kyynärpäät: 0/0
Polvet: 0/0 (9/17)
Luonnetesti: +25p Laukauskokematon
Näyttelystä NUO ERI
Jalostustarkastus hyväksytty
ei aiempaa jälkikasvua

Urokseksi siis valikoitui Hupin pian viisivuotias poika Hukka (Pippurimuorin Arvopaketti), jota kävin tuossa viime kuussa katsomassa ja mukavaksi hepuksi toteamassa. Hukka on emäntänsä sanojen mukaan "maailman paras koira", se on vapaana pihassa pysyvä, iloinen ja aktiivinen koira, joka osaa kuitenkin rauhoittua kun ei tehdä mitään. Vieraiden ihmisten syliin se tuli samantien ja leikkikin sujui vieraan kanssa hyvin. Ei myöskään hauku turhaan ja tulee yleensä kaikkien toisten koirien kanssa juttuun.  Hukka paimentaa sujuvasti ja hötkyilemättä lampaita ja on kokeillut poropaimennustakin kerran ja lisäksi kulkee metsästysreissuilla mukana nostaen linnut ilmaan ammuttavaksi. Sellainen nöyrä ja tottelevainen, monessa suhteessa siinä oli paljon samaa kuin isässään. Rakenteeltaan tasapainoisesti kulmautunut, varsin kevyt uros. Miinuksena Hukka on varsin nirso eli namipalkkaus ei ole koskaan ollut suuri menestys, onneksi se kuitenkin on miellyttämisenhaluinen ja omistajan tyytyväisyys on parasta! Ja mikä minulle tärkeää, niin näin Hukassa paljon isäänsä ja Minka-mummoaan, joten toivottavasti saan jatkoa itselleni tärkeälle suvulle vielä tätäkin kautta.

Pippurimuorin Arvopaketti "Hukka"
Silmät: 03/2017 Ei perinnöllisiä silmäsairauksia
prcd-PRA genotyyppi: a eli terve vanhempien perusteella
Pompen genotyyppi: a eli terve vanhempien perusteella
Degeneratiivinen myelopatia: a eli terve vanhempien perusteella
Väri: riistaparkki
Lonkat: B/B (ind. 108)
Kyynärpäät: 0/0
ei näyttelytulosta
yksi aiempi pentue (4u+3n Tammikuu 2018)








Hukan paimennuskuvat ottanut Niina Laamanen  

Sukusiitosprosentti 0,97% 8 sukupolvella.

Yhdistelmässä on hieman addisonin tautiriskiä, koska Hukan isoisällä (J. Jänkäjustus) on addisonin tauti. Riskit epilepsian, cushingin taudin ja kilpirauhasen vajaatoiminnan osalta ovat tietojeni perusteella rodun keskitasoa pienemmät. Hukan emän Usvan takaa tulee kaihiriskiä, mutta Pihkan lähisuvussa kaihia ei onneksi kauheasti ole.

Yhdistelmänä tämä näköjään myös hauskasti yhdistää kaikki omat edesmenneet ja nykyiset koirani (suvussa suoraan Minka ja Hupi, Metkan isä, Jaden emä, Amin isä ja emän veli sekä Paminkin täti sieltä löytyy).

torstai 1. helmikuuta 2018

Talvisia kuvia
























Metkan kolmannet juoksut

Metka aloitti eilen illalla kolmannet juoksunsa. Juoksuväliksi edellisiin tuli siis nyt vain n. 7½kk, kun viimeksi väli oli n. 9kk. Uhkaavasti näyttää siltä, että saadaan tälle vuodelle vielä toisetkin, kun tähän mennessä on vielä ollut vain yhdet vuodessa. Pitää alkaa tosissaan pohtimaan myös tuota Hupin mahdollista kastraatiota, sillä ei tää sekalauma leikkaamattomia ole kuitenkaan mikään ihannetilanne, varsinkin kun on kuitenkin pieniä lapsia, joihin ei voi luottaa ovien ja porttien kanssa sataprosenttisesti.

Silmä- ja polvitarkkiaikaakin pitäisi varmaan varailla lähiaikoina, niin sitten voisi toivottavasti alkaa jo ehkä ensi juoksuun miettimään mahdollista jälkikasvuakin.


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Pikkumaksi

Hupi kävi mittauttamassa itsensä tänään ja pääsi lopulta kolmen tuomarin syyniin, kun oli tuollainen rajatapauskoira. Kaikki tuomarit siis arvioivat Hupin 49-50 cm välille ja tuomioksi tuli pikkumakseus. Se on ihan loistavaa, kun Hupilla alkaa jo olla ikää kuitenkin, niin tää helpottaa mahdollista agin jatkamista pidempään, kun pääsee matalemmille (40-50cm) hypyille. 

Metkaa en vielä mittauttanut, kun alitajunnassa kytee pelko, että jos sen joku saakin pikkumaksiksi (vaikka se viime mittauksessa kuitenkin suht selvä medi oli). Joten kisaillaan nyt seuraavat vuosi-puolitoista vielä medeissä kun se kerran on sallittua.