Rauhoittuminen

 Rauhoittuminen on asia, jonka harjoittelun koen itse tosi tärkeäksi pennun kanssa. Aikuisena kukaan ei jaksa sellaista koiraa, joka härvää vaan ympäriinsä eikä osaa asettua, joten rauhoittumisen harjoittelu jo pentuaikana tulee tarpeeseen.

Tässä muutamia tapoja, joilla itse harjoittelen ja toteutan tätä arjessa. Nämä eivät varmasti ole kaikkien mielestä oikeita tapoja, joten kukin voi miettiä itse parhaan lähestymistavan asialle.

Syliin rauhoittuminen

Sylitän pentua tosi paljon ja usein saatan napata syliin silloin, kun alkaa mennä meno ihan överiksi. Ja sylissä pentua pidetään niin kauan, että se rauhoittuu. Tässä voi mennä alkuun tuntikin, joten kiireisenä hetkenä tätä ei kannata toteuttaa. Mutta kun tätä pennun kanssa toistelee, niin se oppii, että sylistä ei pääse pois ennen kuin rauhoittuminen tapahtuu, ja näin se alkaa tarjota sitä ajan kanssa nopeammin ja nopeammin. Kun koira rauhoittuu, niin otetta löysätään ja jos alkaa uudestaan rimpuilla, niin taas kiristetään hieman. Meillä on rimpuiltu, purtu, huudettu, muristu.. Kaskun kanssa aloitettiin siitä, että se luovutti hieman, en odottanut sellaista täydellistä rauhoittumista ekalla kertaa, kun tähänkin tilaan pääsemiseen meni se reilu tunti. Seuraavalla kerralla sitten vaadittiin taas vähän lisää ja kohta se käytännössä jo rauhoittui heti kun sen nosti syliin. Tässä samalla ainakin omat koirani ovat myös alkaneet pitää sylissä olosta, tai ainakin peittämään hyvin inhonsa! 

 

Maassa rauhoittuminen

Opetan koirilleni asettumiskäskyn, meillä se on rauhallisen venyttävä "(käy) maaaaten". Aloitan opettelun niin, että laitan koiran kyljelleen ja silittelen sitä siinä ja palkkailen nameilla, kun se on rauhassa. Tätä samaa asentoa käytetään kynsienleikkauksessa ja muissa hoitotoimenpiteissä, joten siinä pitää malttaa pysyä vaikka ei huvittaisi. Jos koira meinaa nousta, niin se rauhassa palautetaan siihen ja palkataan taas oikeasta asenteesta. Tärkeintä on muistaa, että koira vapautetaan vain kun se on rauhassa maaten, ei siis päästetä siitä itse lipeämään. Kun tämä sujuu kotona, niin tätä samaa voi harjoitella myös häiriössä, eli vaikka treenikentän laidalla. 

Yhtenä käyttökelpoisena konstina olen myös todennut hihnan laittamisen oman kengän alta. Tämä toimii erinomaisena keinona, jos itse ei ehdi keskittyä vahvistamaan koiran oikeaa käytöstä ja hihnassa riehuminen ei olisi sillä hetkellä toivottavaa. Eli esimerkiksi jos pysähtyy juttelemaan vaikka kadulla jonkun ihmisen kanssa pidemmäksi aikaa, niin hihnan voi laittaa kulkemaan oman jalkansa alta, niin koiralle ei jää siinä suuresti varaa tempoilla ympäriinsä ja se usein asettuu kohta makuulleen, koska ei juuri muutakaan voi. Siitä sitä pääsee hyvin palkkaamaan ja vahvistamaan tätä käytösmallia. Tässä on hyvänä puolena se, että itse ei turhaan nyi ja tempoile koiran hihnasta ja hoe "eieiei", joista ei olisi yleensä hyötyä.

Kotiintulot

Monesti koirat ovat superinnoissaan, kun omat ihmiset tai vieraita tulee kotiin. Ne saattavat haukkua, hyppiä, riehua jne. Itse en tällaisesta käytöksestä ole useimmiten niin riemuissani omien koirieni kohdalla, joten meillä pyritään tulemaan kotiin niin, että koiria ei käytännössä silloin huomioida. Pentukin oppii hyvin äkkiä, että eipä ne minua lällytäkään onnessaan. Pentu kyllä käytännössä aina pääsee heti pihalle, koska sisäsiisteyden kannalta se on oleellista. Myös mahdollisen eroahdistuksen kehittymisen kannalta on hyvä, etteivät kotoa lähdöt ja kotiin tulemiset ole mitään erikoista ja tavallisuudesta poikkeavaa, sitä vain tapahtuu, että ihmiset ravaavat välillä niistä ovista ilmankin koiria. Vieraita kannattaa siis myös ohjeistaa varsinkin pentuaikana, että sisääntullessa pentua ei huomioida, vaan riisutaan rauhassa. Kiellot hyppimisen ja haukkumisen suhteen menevät pentuaikana helposti kuuroille korville, joten tarvittaessa tilanteita voi alkuun helpottaa laittamalla pentu esimerkiksi portin taakse siksi aikaa, että vieraat ehtivät asettua. Tämä varsinkin, jos on sellaisia vieraita (lapsia, vanhuksia, koirapelkoisia), joita hyppinen, pureminen ja muu innokkuus voi haitata. Kun pentu on portin takana rauhoittunut, niin sen voi päästä tapaamaan vieraita. (Ja kyllä, meillä välillä tervehditään koiria kun tullaan kotiin ja välillä ne haukkuu vieraille ja välillä ne on aivan kierroksilla kun joku tuttu tulee.)

Taukomatto

Tätä olen itse tehnyt vain treenitilanteissa ja vasta vähän pohjia, mutta taukomatto on hyvä odotuskäytös esimerkiksi treeneissä tai juurikin noissa kotiintuloissa, kun koira halutaan ohjata tiettyyn kohtaan odottamaan omaa vuoroaan. Taukomattokäytöstä opetetaan palkitsemalla koiraa siitä, kun se hakeutuu alustalle (myös avoin häkki käy) ja siitä, kun se odottaa siellä rauhassa. Pikku hiljaa lisätään häiriöitä ja muistetaan, että koira pitää aina vapauttaa alustalta, sen ei kuulu itse päättää koska se saa sieltä tulla pois. Lopulta koiran olisi siis tarkoitus hakeutua käskystä taukopaikalle ja vapautua sieltä vasta luvalla. 

Luopuminen

Tämä ehkä nyt vain sivuaa rauhoittumisteemaa, mutta koiralle on myös erittäin tärkeää opettaa luopuminen asioista. Ja tietenkin yhtälailla lupa ottaa. Meillä tätä pääasiassa harjoitellaan ruokakupilla, jonne ei pääse kuin vasta luvan kanssa. Luopumisvihje meillä on "kiitos", joka tarkoittaa käytännössä samaa kuin monella "irti" tai "jätä". "Ole hyvä" on taas lupa ottaa. Luopumista voi harjoitella erilaisin pelein, esimerkiksi että käsissä on nameja, joista pitää luopua, eli esimerkiksi kohdistaa katse ohjaajaan tai ylipäätään lopettaa käsien läpsiminen tassulla/pureminen/muu aktiivinen namin saannin yrittäminen. Tätä sitten vaikeutetaan lisäämällä herkkujen arvoa (maistuvuus, määrä) ja häiriöitä, lähempänä koiraa, ohjaaja kauempana, ohjaaja käy eri huoneessa jne. Myös herkkujen vaihtaminen parempiin on hyvä tapa saada koira hoksaamaan, että ei se olekaan paha homma, jos annan tämän luuni hetkeksi, koska saankin takaisin paremman luun tai herkkuja ja sen vanhan luun. Lenkeillä kannattaa ollakin superherkkuja varalla, jos pitää harjoitella epämääräisistä lenkkilöydöksistä luopumisia. Luopumisharjoituksista löytyy paljon materiaalia, tässä nyt tällainen pintaraapaisu. 

Ovista kulkeminen

Ovista kulkeminen on tärkeä taito, tai siis luvan odottaminen ennen kuin ovesta ryysätään. Meillä tämä on erityisesti käytössä autossa, eli kun takakontin luukku aukeaa, niin sieltä ei saa tulla ennen kuin lupa on annettu. Tämä on mielestäni todella tärkeää koiran oman turvallisuuden kannalta, sillä joskus auto pitää pysäyttää vaikka bussipysäkille tien reunaan ja jos koira lipeää luvatta kyydistä, sillä on iso riski jäädä auton alle. Tämä on meidän taloudessa niitä "ehdottomia sääntöjä", joita ei koskaan rikota. Eli jos koira sieltä livahtaa, niin se joutuu sinne samantien takaisin ja hyvin äkkiä on opittu odottamaan luukku auki parkkipaikalla, vaikka treenaisi toisen koiran kanssa siinä vieressä tai olisi mitä häiriöitä. Harjoitteluvaiheessa pennun voi laittaa esimerkiksi pienestä hihnasta kiinni auton sisällä, että jos se sieltä yrittää karata, niin ei ainakaan pääse pitkälle. Ja tässäkin palkkaa ja toistoja on avainsana, ja omista kriteereistä kiinnipitäminen! Ovien kanssa on oikeastaan aivan sama juttu, eli jos koira pääsee livahtamaan ulko-ovesta karkuun, sillä on iso loukkaantumisriski ainakin kaupunkialueella. Siksi odottamiskäytöstä kannattaa harjoitella ovilla ja vain luvalla pääsee.  

Joko päästään ulos?

Lisähuomioita

Vahvista aina haluamaasi toimintoa, eli jos koirasi oma-aloitteisesti käy maaten, niin sano tähän liittämäsi sana ja kehu koiraa rauhallisesti. Kehut on syytä pitää matalina, venyvinä ja rauhallisina, sillä iloiset, korkeat ja nopeat kehut innostavat koiraa ja saavat sen eri mielentilaan kuin rauhoittumisharjoituksissa toivotaan. Ruoka ja silitys ovat monesti myös rauhoittavia toimintoja ja omaa elekieltä kannattaa myös vahtia, koiran voi olla vaikea rauhoittua jos omistaja on hermostunut. Näistä harjoitteista on hyötyä myös kaikenlaisissa hoitotoimenpiteissä ja näihin voikin hyvin yhdistää myös koiran käsittelyä, kuten hampaiden ja korvien tutkimista sekä tietenkin harjausta ja kynsienleikkuuta. 

 

Toivottavasti näistä pohdinnoista on iloa!

Autossa paimennuksen jälkeen

Eläinlääkärissä odottamassa omaa vuoroa, rauhoittumisen osaaminen on tässäkin tärkeää!

Miten liikkua pennun kanssa?

Kasvatinomistajien kanssa ja välillä somessakin tulee puheeksi pentujen eli sanotaanko nyt alle 1-vuotiaiden lappalaiskoirien liikuttaminen. Paljonko, millaisia määriä ja minkä laatuista liikuntaa?

Netissä kiertää monenlaisia ohjeistuksia pentujen liikuntamääristä. Varsinkin sellaisella mallilla, jossa pentua ei saisi liikuttaa kasvun aikana kuin esimerkiksi noin viisi minuuttia per ikäkuukausi on paljon kannattajia. Tällöin esimerkiksi viiden kuukauden ikäistä pentua voisi liikuttaa vain 25 minuuttia päivässä/kerralla riippuen lähteestä. Kuvissa näkyy pienten pentujen luustoja ja kuinka pentua ei saa viedä ulos ennen kuin sen kasvulevyt ovat sulkeutuneet. Pienillä koirilla tämä ikä on tyypillisesti n. 6-8 kk iässä, mutta jättiroduilla osa voi sulkeutua vasta 14-16 kk iässä. Korkeuskasvu on kuitenkin yleensä saavutettu jo ennen tätä. Onneksi nämä mallit ovat pääosin valloillaan tuolla ison meren toisella puolen ja Suomessa ja pohjoismaissa muutenkin pentujen liikuttaminen on pääosin terveellä mallilla.

Itse ohjeistan liikuttamaan pentua varsin vapaasti, tervettä koiraa ei saa helposti rikki liikuttamisella. Itselläni luovutusikäiset pennut kulkevat jo käytännössä samat lenkit kuin vanhemmat koiranikin, eli jos joku pentu jää pidemmäksi aikaa tai itselle tulee uusi pentu, niin se hyppää heti arkeen siltä osin. Meille arkilenkkeily on pääosin irti metsässä kulkemista, ajallisesti puhutaan tyypillisesti ½-1½ -tunnin lenkeistä kerrallaan, joskus harvoin parituntisistakin. Tämä sitten tietysti pennun ehdoilla, eli sellaista 7-12-viikkoista pentua voi siellä hyvin välillä kantaa pätkiä ja välillä pysähdellään tutkimaan maastoa eli mitään hikihatussa liikuntaa me ei siellä harrasteta. Vanhempana kävelylenkkejä voikin sitten tehdä jo varsin rajattomasti, mitä enemmän koira tottuu liikkumaan, niin sitä enemmän se jaksaa ja haluaakin liikkua. Meillä rajoittava tekijä olen kyllä aina minä ja minun heikot liikuntamääräni, koirat jaksaisivat kyllä moninkertaisesti.

 

Hihnalenkkeilyä harjoitellaan erikseen, eli jos aikuiset koirat lähtevät pitkälle hihnalenkille, niin sinne pieni pentu ei tavallisesti lähde mukaan, mutta lyhyemmille taas hyvinkin harjoittelemaan ja yksin myös maailmaa ihmettelemään. Kun hihnassa kulkeminen sujuu ja porukalla kävely ei ole yhtä hermoromahdusta, niin kuljemme hihnalenkitkin koko porukalla.

Pihalla pennut saavat myös riekkua ja rallata vapaasti, toisten koirien kanssa tai keskenään/yksin, rajoitan vain, jos isompi koira ei osaisi olla järkevästi pennun kanssa. Meillä pienten pentujen kanssa on aina leikitty pääosin tosi sievästi ja virhearvioita tapahtuu harvoin. Toki samaa tahtia kuin pentu kasvaa niin leikitkin raisuuntuvat ja välillä tulee törmäyksiäkin, mutta jos meno yltyy liiaksi, niin sen voi aina rauhoittaa hetkeksi. Kun koirat saavat arjessa juosta ja temuta vapaasti, niin niiden liikunnalliset valmiudet tukevat ketteryyttä, käännöksiä ja koordinaatiokykyä.

 

Tutkimuksessa on todettu, että vapaa liikunta pehmeällä alustalla vähentää riskiä lonkkaniveldysplasiaan. Perinnöllisyydellä on tässä tietysti myös iso osa, mutta lisäksi lihavuus on yksi altistava tekijä ja siksi itse pidänkin tärkeänä, että erityisesti kasvava koira on AINA hoikka, ei koskaan "pennunpyöreä". 

Mitä sitten kuitenkin olisi hyvä vältellä?

Ensinnäkin sellaista väkisin juoksutusta, pienen pennun kanssa ei lähdetä pyörälenkille eikä oikein juoksulenkillekään ja isomman pennun kanssa niitä on vasta hyvä harjoitella, mutta lenkkien pituuksissa ja nopeuksissa pitää ottaa koiran ikä huomioon. Lähtökohtaisesti harva koiranomistaja juoksee niin paljon ja kovaa, että se olisi koiralle raskasta. Eli esimerkiksi 6-9 -kuinen lappalaiskoira alkaa olla fyysisesti jo kasvanut sellaisiin mittoihin, että kulkee varmasti joskus jopa tunnin juoksulenkkejä maastossa tai pyörän vieressä rauhallisen lenkin ravaten satunnaisesti, mutta jos omistaja haluaa juosta/pyöräillä selvästi pidempiä määriä usein, kasvava koira on hyvä jättää kotiin näiltä lenkeiltä, ja vanhempanakin täytyy välillä olla palautumispäiviä, samoin kuin toki omistajallakin. Kasvavan koiran liikunta pitäisi siis olla kevyttä - keskiraskasta, raskas liikunta on tarkoitettu sitten vasta aikuisille.

 

Asfalttia. Se on kova ja joustamaton alusta, kesällä myös pahimmillaan kovin kuuma. Kaikki isommat liikuntamäärät olisi hyvä parhaansa mukaan suunnata pehmeämmille alustoille ja jos se ei ole kaupunkiympäristössä aina mahdollista, niin koira olisi hyvä opettaa kulkemaan pientareen puolella. 

 

Portaita. Alle kolmikuisen pennun kanssa portaiden kulkemista tulisi vältellä. Alle kolmikuisen on hyvä silti HARJOITELLA portaissa kulkemisen taitoa, mutta päivittäinen portaissa kulku pienenä on paras mennä sylikyydissä. Toki jo ihan senkin puolesta, että ehtii vaikka kerrostalosta ulos pihalle pissalle. On tutkittu, että riski lonkkaniveldysplasiaan kasvaa koirilla, jotka kulkevat portaissa alle 3kk iässä.

 

Hypyttämistä ja tiukkoja käännöksiä. Tällä en tarkoita sitä, että koira ei saisi hypätä sohvalle tai kivelle tai minne se nyt itse tahtookaan hypätä, vaan nuoren kasvavan koiran kanssa esimerkiksi agilityn hyppykorkeuksien nostaminen pitää tehdä maltillisesti ja pentujen nuorten koirien kanssa mennään pitkään 5-25 cm hyppykorkeuksilla ja vasta aikuisiällä päästään esimerkiksi maksikoiran 50-60 cm hyppykorkeuksiin. Samoin agilityssä esimerkiksi pujottelu on kasvavalle kropalle raskasta ja sitä pitäisikin kasvuvaiheessa tehdä vain harvoin vähillä toistoilla tai jättää siihen, että koira on aikuistunut. Kaikenlainen luonnossa ja vapaalla hyppely on vain hyvä asia, mutta esimerkiksi korkeilta lohkareilta tai kallioilta alas hyppely on sellaista, jota on hyvä vältellä kaikenikäisten nivelien kanssa.

 

 

 

 

 

Suosittelen siis kiteytetysti koiran hoikkana pitämistä ja mahdollisimman paljon liikuntaa vapaana ja ylipäätään paljon liikuntaa koiran ehdoilla liikkuen.  Maalaisjärjellä! Pentutreffejä, monipuolisia ja  erilaisia maastoja ja alustoja. Kaikkeen mahdolliseen tutustumista ja aktiivista ensimmäistä vuotta! Silloin rakennetaan pohjat kaikelle tulevaisuudessa, joten pumpuliin ei pidä pentuaan säilöä ja rikki sitä ei helposti saa ellei lähtökohdat ole jo valmiiksi heikot eli geeniarpajaisissa ei voittoa. 

Kirjoitukseni pohjaa paikoin tähän Dr. Darryl Millisin kirjoitukseen ja siinä mainittuihin tutkimuksiin:

https://www.mylamedog.com/post/what-is-the-logic-behind-not-exercising-puppies-until-the-growth-plates-are-closed