keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Agi: KAS:n kisat 23.2.

Kisattiin Hupin kanssa 3 starttia KAS:n kisoissa Active Dogin hallissa Haukiputtaalla viikonloppuna. Kaikki kolme rataa olivat samankaltaisia pienin muutoksin. 

Ekalta radalta tuloksena oli vitonen. Alkuun oma meno tuntui vaan jotenkin tosi tahmealta ja jalat ei tuntuneet kulkevan ollenkaan. No vein Hupin pikkaisen liian pitkälle putken luo ja en ehtinyt seuraavalle esteelle tekemään mitään suunniteltua järkevää ohjausta vaan pikasovelsin siihen takaaleikkauksen, joka ei yllättäen toiminut oikein hyvin siinä kohdassa :D No tästä johtuen linja pituudelle oli huono ja Hupi joutui astelemaan pituuden päälle. Loppurata saatiin taas kunnialla hoidettua, vaikkei ne jalat kulkeneet edelleenkään. Tuloksena siis vitonen.


Toisena oli agirata, joka vähän hämmensi sisällettyään vain yhden kontaktiesteen, joka mentiinkin vain kerran. Aalla Hupi jumitti miua komentamaan ja himmaili alastulonsa. Muuten alku oli ihan ok, kunnes miun jarrutus oli hypyllä myöhässä ja koira ehti sujahtaa ekan keppivälin läpi vahingossa, kun ei pystynyt tiukemminkaan kääntymään. Sitten vielä huono jarrutus ja ohjaus kepeille ja 'toinen hylky' siitäkin, eikä loppuradassakaan ollut hurraamista. Isoin ongelma siis miun jarrutusten ajoitukset, plaaaah.


Kolmas rata oli meiän parasta menoa, vaikka tuloksena olikin jälleen hylky, kun ohjasin yhden hypyn taas jotenkin kehnosti ja koira hyppäsi sen saman myös takaisinpäin. No siitä sitten hylky alla tehtiin hyvä loppurata, johon oon kyllä oikein tyytyväinen. Erityisesti tuon edellisen radan huonon aan jälkeen oli kiva tehdä sellainen onnistuneempikin versio. Keinullahan Hupi toki sitten tällä radalla harrasti sitä himmailua, mutta eipä me kauheasti ollakaan treenattu sitä, että irtoan sivusuunnassa ja jään taaemmas, joten se ei sinänsä yllättänyt.


Sellaista siis tällä kertaa, ei jäänyt jälkipolville paljoa kerrottavaa :D Puolentoista viikon päästä sitten OKK:n kisoissa uusi nollajahtiyritys.



torstai 20. helmikuuta 2014

Pipan Pompen status

Vihdoin se odotettu tieto Pompen taudin osalta tuli ja Pipa (Tarutuulten Tuulihattu) on siis normaali eli terve. Eli sen jälkeläiset eivät voi Pompen tautiin sairastua. Tilasin testin genoscoperilta tai siis tilasin Pipalle DNA-passin, joka sisälsi myös tuon Pompen taudin testauksen. Itse DNA-passi on suhteellisen turha lapinkoiralle lukuunottamatta tuota Pompen tautia, mutta halusin mielenkiinnosta kokeilla ja katsoa mitä kaikkea se nyt oikeasti sisältääkään ja kun passi oli tarjouksessa, niin hintaero ei ollut kummoinen pelkkään Pompen taudin -testiin Laboklinilla. Ihan hauskahan se on nähdä mihin koira sijoittuu monimuotoisuutensa osilta ja mihin se sijoittuu omanrotuistensa joukossa perinnöllisiltä eroavaisuuksiltaan jne. Pipa on siis monimuotoisuudeltaan lapinkoirien keskiarvoa ja lapinkoirat taas kaikkiin rotuihin suhteutettuna hyvinkin monimuotoisia, niinkuin jo saattoi niistä miun aiemmista blogiviestistä lapinkoirien monimuotoisuudesta päätellä.


Eli näitä tärkeämpiä kohtia tuolta:

Ivermektiini-yliherkkyys (MDR1)LääkeaineherkkyydetAutosomaalinen peittyvä Normaali
Pompen tauti, GSD IIMetaboliset sairaudetAutosomaalinen peittyvä Normaali  





Myös värejä ja turkin ominaisuuksia testattiin ja testi väittää Pipaa parkkisoopeliksi (ay/at bc/bc), vaikka se on siis riistaparkki (aw/at b/b). Myös kaverin samanvärinen koira oli saanut saman tuloksen eli jostain syystä testi ei sitten ilmeisesti tunnista (ainakaan aina lapinkoirien?) aw-geeniä eli riistanvärin geeniä. Myöskään lapinkoirien dominoon passin dominotesti ei toimi, sillä ainakin yksi dominon värinen lapinkoira ei edes testin mukaan kantanut dominoa väritystä. Outoja tuloksia on kuulunut myös kiharakarvaisuuden ja olikohan myös partaisuuden osalta. No Pipa ei myöskään tämän testin perusteella kanna kermanvärin geeniä eli on E/E-tyyppinen, mutta luottaako tähän vai, ei voi tietää :D Noin periaatteessahan Pipalla on todennäköisesti 50% mahdollisuus olla E/E-tyyppiä tai 50% mahdollisuus olla E/e-tyyppiä (Koska Minka on varma E/e ja Alvari oletettavasti E/E), joten hyvin todennäköisesti testitulos pitää paikkansa ja kermanvärisiä pentuja ei ole odotettavissa.

Pipa ei oo vielä aloittanut juoksujaan, vaikka näihin aikoihin miä niitä vähän alkaisin odottaa. Mutta kai se pitää yrittää malttaa odottaa rauhassa...

tiistai 11. helmikuuta 2014

to-agit ja hieronta

Torstaina tehtiin agissa ensin omatoimitreeninä puomi-putkierotteluharjoituksia. Me ehdittiin tehdä vain muutamaa vaihetta. Putket ja puomi oli vähän niinkuin näin: UIU  (uut putkia ja ii puomin ylösmeno) ja koiraa läheteltiin puomille (palkka puomin ylösnousun jälkeen pöydällä) ensin suht läheltä suorassa linjassa ja sitten nopeasti vaikeuttaen 90 asteeseen sivulle ja sitten vielä putken takaakin ylösmenolle eli niin, ettei koira nähnyt koko puomia. Nää sujui Hupilta hyvin, vähän sen piti pohtia kun puomia ei enää näkynyt, mutta kiltisti lähti sen hakemaan. Sitten tehtiin pidemmästä matkasta suorassa linjassa ja sitten vielä niin, että itse olin selin puomiin päin ja se oli Hupille jo suht haastavaa, kun se odotti jotain elettä miulta lähteä liikkeelle. Focus sillä oli hyvä, mutta se tarvisi jonkin kehotteen miulta päästäkseen liikkeelle. Kutsut puomille ja sitten vielä samat vaiheet putkiin jäi nyt tekemättä vielä tällä kerralla.

Pikkuratatreeninä meillä oli sitten niistoja, niistoja ja niistoja. Nää sujui meiltä oikeastaan tosi hyvin. Osasin lähteä juoksemaan ajoissa niistosta eteenpäin seuraavalle esteelle ja rytmittääkin oikein, joten ihan jouhevia suorituksia tuli. Vähän piti hakea omaa linjaa niiston jälkeen kepeille törkkäämään menossa, etten peittänyt keppejä pois koiran silmistä, mutta sekin saatiin sujumaan. Loppua kohti Hupi alkoi selvästi hyytymään, joten sitten lopetettiinkin. Oli kohtalaisen rankat treenit siis itse kullekin. Miulla jotenkin lonkka niksahti jossain vaiheessa treeniä ja edelleen se on outo ja kipeä, mutta ei se nyt kauheasti vaivaa.

Pe-agit jäi väliin kun to-iltana sairastuin oksennustautiin ja se vaihtui sitten viikonloppuna hirmuiseen alaselkäkipuun, että olin keskimäärin liikuntakyvytön. Nyt alan siitä pikkuhiljaa toipua, vaikka eipä tässä vielä kauheasti edelleenkään kumarrella.. Koirat on siis olleet monta päivää lähes liikkumatta, kun ei oo oikein taipunut lenkeille (su käytiin kävelemässä metsässä muutama sata metriä ja eilen ennen hierontaa käytiin pieni pissakakkalenkki eli ehkä kilometri :D ).

Ja tosiaan, eilen oli koirilla Suvin hieronta ja molemmat oli taas jumissa. Minka oli aivan kauttaaltaan, ei kuulemma oikein löytynyt kohtaa joka EI olisi ollut jumissa. No lukot saatiin suht hyvin kuitenkin onneksi auki. Hupikin oli jumissa, mutta ei niin pahasti kuin Minka. Pitkät liukkaat alkutalvesta ja keskinäiset törmäilyt ja muut liukastelut on varmasti syynä näihin. Parin kuukauden päästä seuraava aika sitten.

Tällaisesta esim. eräs pieni ruskea koira on saattanut saada osan jumeistaan:

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Hupin agilitykisahistoria

Kuvakoosteet meiän kisaurasta. Hyllyjä on jo melko paljon kaikkia olemattomia palkintoja varten! ;) Mutta kyllä me nyt vielä yritetään kerätä niitä SM-nollia ahkerasti noiden kolmen olemassaolevan lisäksi, jos vaikka ehittäisiin kisata tarpeeksi ennen kesää. 

Eli 12 starttia ykkösissä (7 hylkyä, 3 nollaa ja pari vitosta) ja 15 starttia kakkosissa (9 hylkyä, 4 nollaa ja 2 yliaika/virhetulosta).  Kolmosissa ollaan keritty tähän mennessä kisata 18 starttia (11 hylkyä, 3 nollaa, 1 yliaikanolla ja kolme ratavirherataa). 

Useimmiten me siis tehdään väärä rata ;) Eli miun ohjaus on jossain kohtaa myöhässä tai muuten pielessä ja Hupi ehtii jo johonkin väärään paikkaan. Oikeasti oon tietoisesti ohjannut väärän radan muistaakseni vain kerran. Siis että ihan tarkoituksella ohjasin koiran hypyn väärältä puolelta ja sit mietin, että ei se varmaan ihan näin ollut. Muut on olleet ihan vahinkoja ;) Joskus on myös jäänyt joku este välistä (taas huonon ohjauksen takia) ja en oo jäänyt korjaamaan vaan on vaan jatkettu matkaa. Muistaakseni kahdesti on korjattu kontakteja radalla ja sitten häivytty pois suorinta tietä.
Hankin siis juuri taas tälle kaudelle lisenssin ja ilmoittauduttiin ekoihin kisoihin, joten aattelin vähän katsella samalla menneitä.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Niuniun kera jäällä

Hupi pääsi pitkästä aikaa tänään moikkaamaan Niuniuta ja vietiin tyypit jäälle juoksemaan. Leikkiä eivät nyt juuri saaneet aikaiseksi, mutta josko jo ensi kerralla. Tässä jotain kuvasatoa :)





















lauantai 1. helmikuuta 2014

tulevaisuuskaavailua

Nyt parina viikkona mieleen on hiipinyt ajatus josko me kuitenkin mentäisiin tän vuoden puolella Hupin kanssa tottelevaisuuskokeeseen asti. Siis jos vaan päätän, etten välitä siitä, että Hupi ääntelee ylimääräisiä niinkuin se kuitenkin tekee, kun ei me lähtökohtaisesti suuntauduttu koskaan TOKOon ja oon sen antanut turhia agissakin mölistä, joten sitä on enää vaikea saada ihan hiljaiseksi. Eihän se Hupi yleensä muuta kuin komennushaukahda sivuilletuloissa ja jossain sellaisessa, ettei siis kuitenkaan räksytä liikkeitä läpeensä ;)

No kuitenkin. Periaatteessa Hupi osaa lähes kaikki liikkeet suht hyvin. Hyppyä ei oo juuri tehty ja liikkeestä seisominen on täysin vaiheessa, mutta muut alokasluokan liikkeet pitäisi kyllä olla aika hyvin hallussa. Joten mitä meiän pitäisi tässä vielä hioa, on kasoittain häiriötreeniä (sitä ei koskaan voi olla liikaa!) ja palkkaamattomuustreeniä, koska paljoakaan ei oo liikkeitä harjoiteltu niin, että tehtäisiin useampia liikkeitä putkeen palkatta ja etteikö miulla ois joku palkka kädessä. Eli varmaan jonkunlaista loppupalkkaketjutusta täytyisi alkaa viritellä ainakin. 

Eli jos nyt kirjoitan tän tänne julkiseksi, niin joudun ehkä treenaamaankin useammin kuin kerran kuukaudessa jotain, niinkuin miulla normaalisti on tapana ja ehkä me siten voitaisiin olla joskus koekunnossa. Tavoitekokeeksi voisin siis asettaa "kotikokeen" eli syyserkkarin, kun oon siellä joka tapauksessa ja tuomarikin on kai kiva ja paikka on hyvä ja voidaan käydä siellä treenaamassakin etukäteen kätevästi. Keväterkkari on pikkaisen liian pian - miulle ainakin :D

Mutta lastani lainaten: "katotaan miten käy!"

kuva: Kaisa Happonen