maanantai 30. heinäkuuta 2018

Kuje

Onhan täältä unohtunut mainita myös Kujeen rotuunotto, joka on vihdoin kaikkinensa toteutunut. Kuje on siis miun ja Niinan yhdessä hankkima nyt jo parivuotias lapinporokoiraksi rotuunotettu narttu. Isä oli jo valmiiksi rekisteröity lpk, emän sukua sitten otettu rotuun enemmän slk-puolella. Alkuunhan me tiedettiin lähinnä että emä on slk-tyyppinen kiva koira ja että yksi pentu olisi vapaana. Sitten selvisi, että lyhyempikarvainen otus siellä on ja isäkin lpk, mutta niin se Niinan matkaan lähti ja niin minusta tuli lopulta vähän vahingossa puolikkaan lapinporokoiran omistaja. Kuje on itse oikein mukava, energinen koira, sosiaalinen, ahne, reipas ja pätevä paimen. Kohta puoliin alkaa olla ajankohtaista sitten terveystarkastukset, jos jossain vaiheessa mietitään sitten pennutus-suunnitelmiakin. Paimennusjuttuja on ainakin myös suunnitelmissa ja Niinan kanssa Kuje on treenannut myös agilityn alkeita.







sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Terveystarkastuksia ja yleiskuulumisia

Sijoitustyttö Myytti (Ikijään Myyttinen) tutkittiin läpi tuloksin lonkat A/A, kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja silmät terveet. Sijoitustyttö Kelolla oli edelleen silmissä kolesterolikiteitä, tuloksena siis sarveiskalvon dystrofia/degeneraatio. Nämä eivät ole jalostuksellinen este, kunhan ei uroksella tai sen lähisuvussa olisi mielellään samaa vaivaa. Samalla myös Metka ja Hupi tutkittivat silmänsä ja polvensa terveiksi.

Vauhdikas Myytti kävi myös pyörähtämässä toukokuussa Iin ryhmänäyttelyssä Mari Lackmanin arviossa tuloksella NUO EH3. "Vajaa 2v, jäntevässä kunnossa esitetty. Keskikokoa hieman kookkaampi, nartulle sopivat mittasuhteet, lähes oikeapiirteinen pää. Jäntevä selkä. Hyvä alalinja, hyvät kulmaukset edessä, erinomaiset takana. Tänään hieman pehmeässä turkissa. Liikkuu kauttaaltaan kapeasti. Sivusta tasapainoisella askeleella. Esitetään edukseen. Liikkeessä kantaa häntää. Tänään ei pohjavillaa."




Muuten on eletty perusarkea ja hellettä on pidellyt. Treenattu pienimuotoisesti sitä sun tätä, mm. pitkästä aikaa jälkeä ja Metka on aivan luonnonlahjakkuus siinäkin hommassa, Hupi osasi myös useamman vuoden tauon jälkeen löytää hukkuneen metsästä ongelmitta. Paimentamassa on käyty Oulaisissa Sivakan tilalla ja Kerimäellä Pohjolan tilalla. Molemmat paikat ovat lappalaismyönteisiä ja kouluttajat mukavia, joten suosittelen. Metka taisi jonkun agilitystartinkin tehdä, tai kaksikin, ne mentiin lujaa hyllyiksi, mutta hauskaa oli.



 Heinäkuun synttärisankarit Metka 3v ja Hupi 9v


 Hupi olisi kuulemma jo aivan valmis ykkösiin, ei se vaadi kuin menemisen..


 Metkalla on äärimmäisen hyvä laumanluku ja paineensäätely laumalle, josko sekin esikokeeseen ensi vuonna.

Kasvateista Kovu eli T. Korvaläpät kastroitiin juuri, jos siitä vaikka olisi apua epilepsiaan ja tietysti mahdolliset mieshuolet vähenevät, kun jalostuskäyttöä ei kerta ole. Kohtaukset ovat edelleen onneksi olleet harvinaisia ja nyt lääkityksellä niitä ei ole tullut enää ollenkaan. Tiettävästi muutenkin on kaikilla asiat hyvin! Itselläni on pentukuume, se on akuutti. Toivotaan siihenkin helpotusta, ehkä jo tämän vuoden puolella.

Hupin ja Metkan paimennuskuvat miun kameraan tallensi Johanna Mänttäri, kiitos!

Lopuksi vielä kokoomakuva koiranetistä kasvattien tuloksista. Ihanaa kun on aktiiviset omistajat, jotka ovat hyvin tutkituttaneet koiriaan! Kiitos siitäkin vielä!

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Uusi etäjäsen

Siskon perheeseen tuli perheenlisäystä keväällä ja miäkin pääsin nyt kesällä Utua hetkeksi hoitamaan. Hauska pentu, aktiivinen ja vauhdikas, varsin itsenäinen ja hyvä nenänkäyttäjä. Rohkea ja menevä tyyppi siis. :D Metka oli viikon painittuaan aika väsynyt, Hupi tajusi jo ajoissa todeta, että hän ei liikoja näihin hommiin aio osallistua ja teki vain muutaman leikkiryntäyksen Utun kanssa koko aikana. No onneksi Utu sai riehuseuraa myös kaverin koirista, joten saatiin se joka päivä väsytetyksi ja Metkan ei tarvinnut hoitaa yksin koko urakkaa. Viikon päästä painisessiot taas jatkuvat..