Tässä siis pienet Pippurimuorin A-pennut noin 2½ viikon iässä (pojat yllä ja tyttö alimpana). Kuvat taasen ottanut pentujen kasvattaja Niina Laamanen.
Ne alkaa olla jo ihan pikkukoiria! <3 Täytyy siis alkaa suunnitella retkeä Muonioon..
2 urosta vielä vailla omaa kotia! Ja narttukin ilmeisesti etsii vielä sijoituskotia. Että ottakaahan joku kiva harrastuskaveri, kun miä en voi kerta. Pennut käyvät kasvaessaan läpi Bio Sensor -ohjelman.
Sunnuntaina käväistiin metsässä lenkillä Päivin kanssa vähän tarkistamassa tuleeko Kaiku ja Hupi vielä juttuun keskenään. Tarkoitus kun olisi pystyä lenkkeilemään keskenään vielä tulevaisuudessakin kimpassa. Kaiku oli oikeastaan kuin ilmaa Minkalle ja Hupille ja pääosin menikin siis oikein hyvin. Parit rähinät ne tosin saivat aikaan keskenään, kun Hupi olisi halunnut leikkiä Halon kanssa ja Kaiku tunki siihen huutamaan ja kertomaan, että haluaisi kans leikkiä ja Hupi yritti kertoa ettei halua leikkiä Kaikun kanssa ja sit olikin kohta möykkä päällä. Mutta se oli enempi sellaista paljon melua tyhjästä henkistä ja kun koirat oli erillään, niin olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut ja juoksivat taas ees taas keskenään.
Lauantaina kisattiin siis elämämme ekaa kertaa kolmosissa. Meno oli miun osalta hieman jähmeää, kun olin sairaana ja Hupi taas varsinkin eka radalla vähän liiankin vireä. Saldona siis kolme hylkäystä, vaikka radat oli kyllä teoriassa ihan mentäviä eli eivät nyt mitenkään valtavan haastavia, vaikka toki kimurantteja kohtia sisälsivätkin. Eka rata hylkääntyi ylimääräisen hypyn suorittamiseen, kun miun pasmat meni sekaisin edeltävillä kepeillä (jäin miettimään ohjasinko sen nyt oikeasti välistä sisään vai en..) ja unohdin mitä tehdä :D Sit lopun putkihyppyhässäkkä tehtiin lopulta ihan eri tavalla kuin ois pitänyt, mutta pikkuseikkoja.. Tokalla radalla koiran ois pitänyt mennä putkeen, mutta sain sen vietyä hienosti aalle. Loppurata paikoittain ihan jees. Vika rata päästiinkin melkein loppuun asti ennen hylkäystä, mutta koiran tultua renkaan ohi en ruvennut enää korjaamaan, vaan mentiin vielä ne pari vikaakin estettä. Jotain hyppyrimoja tipahteli kisoissa, joka oli ihan uusi juttu. Oisko sit johtunut tuosta pehmeästä alustasta ja mahdollisesti koiran lisäpainosta (se oli melkoisen kurainen..) ja tietty miun surkeasta ohjauksesta.
Ja tässä ne räpellysvideot:
C-hypäri
B-agi
A-agi
+ Hupi haki hyvin kepit vaikka yritin jollain radalla sössiäkin
+ ohjaussuunnitelmat parissa vaikeahkossa kohdassa onnistui ihan hyvin
+ koira oli nopea oma itsensä
+ ei ne muut nyt juuri sen taitavampia ole kuin mekään (paitsi tietty jotkut, mutta siis ei läheskään kaikki) ja kaikki tekee joskus virheitä
- rimojen tiputtelut
- kontaktit oli taas surkeat loppuhimmailuineen ja huutamisineen
- miä en vaan osaa, jotkut yksinkertaiset kohdat meni ihan pipariksi
Jassu Jaspettiina alkaa olla kohta 11v ja kyllähän se valitettavasti vaan alkaa olla pikkuhiljaa vanha koira. Siis olemukseltaan. Vielä viime pääsiäisenä se juoksi kuin viimeistä päivää siellä sun täällä, mutta nyt se otti jo selvästi rauhallisemmin, eikä Hupi siitä juoksukaveria juuri saanut.
