tiistai 18. maaliskuuta 2014

Neniä


Päivi haastoi meidät laittamaan kirsukuvia koirista, joten tässäpä niitä.

Kaivelin vähän vanhoja otoksia arkistoista nenistä, mutta otin pari uuttakin sitten lopulta.



Minkalla oli pienenä lumikirsu, mutta Hupilla useimmiten rapakirsu ;)

Oon miä joskus ottanut ihan makrokuviakin noista nenistä, mutta missä lie mahtavat sijaita.. en tiiä kenen kuva-arkistot kattaa monia monia kymmeniä tuhansia kuvia :D Mutta tässä nyt kuitenkin jotain.

agia, agikisoja, agia, ei agia

Reilu viikko sitten kisattiin Hupin kanssa OKK:n kisoissa Oulussa. Tuloksilla ei taaskaan yllättäen juhlittu, vaikka taas osittain meno olikin oikein hyvää, mutta johonkin se aina onnistui kosahtamaan.. Saldona vitonen+hitunen yliaikaa ekalta agiradalta (kepeille vienti kosahti ja Hupi aloitti väärästä välistä, korjaamiseen meni hetki), tokalta agiradalta hyl heti kolmannelta esteeltä, muu rata oli varmaan parasta tuolta päivää ja sit vikalta radalta kymppi (video), yksi rima tippui ja sitten ihan lopussa miulle tuli yhtäkkiä blackout-hetki ja en muistanut mihin olin menossa.. joten kielto sit vielä päälle ennen kuin sain aivoni toimimaan. Parit kontaktit Hupi ryösti, joten niitä pitää kans muistaa taas tarkkailla..

Ja unohdin myös ilmoittaa meiät menneen viikonlopun vuoden ainoisiin oman seuran kisoihin, joten ei sitten kisattu siellä..


Tässä lisäksi videota yksistä treeneistä (viime viikko). Vika pätkä, jossa näkyy koko rata:

Ja pari aiempaa:



torstai 6. maaliskuuta 2014

Pihka kylässä

Heti perään uusi Pihka-painotteinen viesti, sillä tänään Pihka ja haltijansa junailivat meille piipahtamaan ja ulkoilutin sitten pitkästä aikaa kameraa enemmissä määrin. Pihka on kasvanut tosi tasapainoisesti ja on luonteeltaankin todella kivan oloinen. Hyvin se oli kuulemma junamatkan nukkunut ja meilläkin rauhoittui sisällä nukkumaan hetken härvellettyään. Jonkin verran turhanpäiväistä piippausta se harrastaa, siis esim. autossa sellaista "joko me ollaan perillä" -tyyppistä. Vauhdikas ja energinen kaveri, eikä kauheasti jaksanut stressata, vaikka Minka ensin haukkuikin pystyyn. Hyvin kulki matkassa irti lenkillä eikä huidellut omiaan ja tuli kiltisti luokse pyydettäessä. Kiva kun miulla on niin kivoja sijoituskoteja, että tuolleen esimerkiksi tuodaan koira näytille pitemmän matkan takaa. Kiitos vielä! :)

Tässäpä sitten runsaahkosti kuvasatoa: