Kesän ja Kaskun ensijäljet

Kävimme parin muun Oulun seudun lappalaiskoiralaisen kanssa starttaamassa jälkikauden. Kaskulle tehtiin lopulta kolme jälkeä, kaikki tuoreita. Ensimmäisessä sillä ei ollut vielä suurempaa ajatusta koko hommasta, lähinnä hämmästys kun pienen hetken metsässä merkkailtuaan sieltä löytyi ihminen ja ruokaa. Toisen kanssa tehtiin näkyvämpi lähtö ja Kaskulle oli selvää että ihminen (ja se ruoka!!) olivat hävinneet metsään. Tämä oli myös lyhyt jälki ja meni varmasti vielä osin ihan vaan rynnäten ja ilmavainulla, mutta saatiin ajatusta mikä oli homman ajatus. Etukäteisajatus oli kahdesta jäljestä, mutta lisäsin suunnitelmaan vielä kolmannen, jossa taas nähtiin ihmisen lähtö, mutta ihminen meni kauemmas ja myötätuuleen. Kasku lähti ensin vaan päiväkävelylle, että kas tässä on polku, mutta kun kerroin, että ei me lähdetä nyt polkutepastelulle, niin se otti nenän käyttöön ja lähti oikeasti jäljestämään. Kerran tuli myös hetkellinen jäljen hukkaus ja Kasku joutui oikeasti tarkentamaan uudelleen hajun sijainnin ja teki sen tosi hienosti ja ajatuksella. Se keskittyi ja hidasti tahtiaan, nenä meni syvemmälle ja hetken kuluttua jälki paikantui ja kohta löytyi ihminen ruokineen. Tämä oli erinomainen tämä vika jälki, uskoisin, että sen jälkeen Kaskulla on jo oikein hyvä ajatus ensi kertaa ajatellen mitä pitää tehdä. Se on ihanan sinnikäs ja hyvä keskittymään vaikeissa paikoissa, joten sille ei haitannut ollenkaan ollakin jo tuollainen hieman haastavampi kohta, koska se nyt vaan tehosti oppimista.

Hupi pääsi myös tekemään yhden jäljen, olisiko ollut reilu 100 metriä, loivasti kaartuva ja ruokapalkka lopussa. Ikää se ehti saada ehkä puolisen tuntia. Se oli heti tietoinen mitä tehdään ja jäljesti tarkasti koko matkan. Kerran se hukkasi hetkeksi jäljen, mutta paikallisti sen uudestaan nopeasti ja yhden polun ylityksen kohdalla piti sanoa, että jatketaan matkaa. Nopeaa ja tarkkaa työtä!

Asiaan liittymätön täytekuva (Metka, Reino, Kasku, Tarmo ja Utu juoksemassa)