LT

Hupi kuvitteli olevansa matkustamassa jonnekin kivaan paikkaan kuten agilitykisoihin, mutta valitettavasti ne ruusuiset lasit tipahtivat silmiltä pian. Käytiin siis luonnetestissä Limingassa. Testi meni pitkälti niinkuin olin aavistellutkin, vähän enemmän Hupi kuormittui kuin mitä olin aatellut ja olisin itse ajatellut sen vilkkaammaksi kuin oli testaajien mukaan (veikkausrivi: Toimintakyky +1 tai -1, Terävyys +1, Puolustushalu +1, Taisteluhalu +2, Hermorakenne +1b, Temperamentti +1, Kovuus -2, Luoksepäästävyys +2a, Laukauspelottomuus ++). Oon kuitenkin tyytyväinen, että se ei kuormitettunakaan noussut ihmistä vastaan eikä alkanut kuormituksen jälkeen reagoimaan ääniin. Pehmeys oli tiedossa, vaikkei se nyt sinänsä arjessa ihmeemmin näy, mutta tuolleen jatkuvassa kuormituksessa ihan eri tavalla, kun muistijälkeä vaan kerääntyy ja kerääntyy. Mamman poikanahan Hupi on äitinsä helmoissa ikänsä kasvanut, ja sellainen oli tuloskin. Kivasti Hupi leikki tuomarinkin kanssa. Kelkka oli sille tosi kova paikka, niinkuin äidilleenkin. Siitä ei meinattu enää palautua kunnolla. Hyökkäyksessä tuli pari puolustus-hauhauta, sitten siirryttiin oottamaan, että miä hoitaisin homman. Itseään ei puolustanut seinällä ollenkaan. Pimeässä vähän haahuili, ei mitenkään intensiivisesti miua ettinyt. Tuli kuitenkin luokse lopulta. Ei se siellä rapisevia alustoja väistellyt, mutta oli vaan hämillään, että mikä juttu tää on. Kerrankin se meni mielellään autoon muualla kuin kotona, jossa se on aina innoissaan lähdössä, mutta muualta ei tietenkään kotiin haluttaisi. Kotona Hupi oli myös jo palautunut ihan normaaliksi testin rasituksista. Onneksi koira ei testistä huonone, Hupi on miulle edelleen lähes täydellinen koira ja ottaisin koska vain toisen samanlaisen. Mutta josko seuraava sukupolvi talossa taas petraisi pistesaalistaan tietyissä osa-alueissa. :D

Kaikki kuvat: Elina Seppänen

Niin ne pisteet (testaajina Herrasen Heli ja Hynysen Reijo):

	-1	Toimintakyky	Pieni	-15
	+1b	Terävyys	Koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä	1
	+1	Puolustushalu	Pieni	1
	+2b	Taisteluhalu	Kohtuullisen pieni	20
	-1	Hermorakenne	Vähän hermostunut	-35
	+2	Temperamentti	Kohtuullisen vilkas	30
	-2	Kovuus	Pehmeä	-16
	+2a	Luoksepäästävyys	Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen	30
	++	Laukauspelottomuus	Laukauskokematon
	Yhteensä			16

Treenihaaste 1: puuhun peruutus

Aloitettiin Harrastavat Lappalaiskoirat fb-ryhmässä viikottaiset treenihaasteet. Eilen päättyi haaste, jossa koira piti opettaa peruuttamaan puuhun/kivelle/portaalle/mihin nyt halusikaan.

Me lähdettiin treenaamaan siltä pohjalta, että se takajalat korkeammalla kuin etujalat asento oli agilityn kautta tietysti tuttu ja että Hupi osaa peruuttaa miua ympäri. Laitoin sen ensin kiertämään minua niin, että sen jalka väkisin osuu kiveen ja naksautin siitä. Sitten aloi vaatimaan jalan kivelle menoa, molempien jalkojen kivelle menoa jne. Sitten kokeiltiin samaa portailla ja sen jälkeen laajennettiin puuhun. Ehdittiin treenata vain muutama sessio, kun oltiin Hupin kanssa eri osoitteissa puolet viikosta, mutta tässä siis ekalta päivältä videot ja sitten lopputulos.

Kiven päälle peruutusta häiriössä 

ja lisää samaa.

Lopputulos.

Kuvaajana toimi nelivuotias ammattikuvaaja Lauri ja tehokkaana avustushäiriönä ekoilla videoilla Tuuli ja viimeisellä hyttyset.

Piirinmestaruuskisat

Viikko sitten viikonloppuna kisattiin Hupin kanssa viisi starttia eli ensin lauantaina pari normirataa ja sitten Active Dogsin kakkosjoukkueessa joukkuerata, sunnuntaina sitten vielä yksilöpiirinmestikset eli kaksi starttia. Kokonaissaldoon voi olla ihan tyytyväinen, sillä la tehtiin radoilta tuplanolla ja joukkueessa vitonen yliajalla, kun vein Hupin yhdestä esteestä ohi. Sunnuntaina valitettavasti sitten ekalta radalta typerä hylkäys, muuten kyllä hyvä rata, mutta taas saa peiliin katsoa. Toiselta radalta sitten siltäkin nolla! Joten nyt on tuplanolla hankittu ja jo yhteensä 6 SM-nollaa ensi kesää varten muutenkin kasassa! Ei nyt puolustettu häävisti viime vuoden PiirM-hopeaa, mutta en nyt kuitenkaan valita, kun tuli se tuplanolla onneksi jo lauantaina.

La ekan radan video.
Su ekan radan video.

Eskelisen Sari oli meistä napannut pari kuvaa:

Liikunta

Meillä pyritään lenkkeilemään nykyarjessa noin tunti päivässä, joskus saatetaan pyöräillä puolisen tuntia ja joskus taas käydä parin tunnin metsälenkki, joskus saattaa lenkki jäädä kokonaan välistä tai käydään vain jollain vartin käppäisyllä. Toki meillä on sitten vielä kerran tai pari viikkoon treenit päälle. Meillähän on myös treenihalli melkein naapurissa, joten aina välillä sen ollessa tyhjillään piipahdetaan kesken lenkin myös tekemässä jotain pientä agi- tai toko-juttua. Pyrin pitämään koirat mahdollisimman paljon vapaana ulkoillessa, ihan vaan jo siksikin, kun Hupi peitsaa miun kävelyvauhdissa herkästi ja ei aina mennä juosten tai pyörälläkään. Näiden kanssa irtiulkoilu on helppoa, kun koirat pysyvät suht lähellä ja kuulolla, eivätkä juoksentele eläinten jäljillä. Tulevat myös kiltisti hihnaan aina jos vastaantulevia koirakoita/ihmisiä saapuu. Lisäksi koirilla on toki aidattu piha päivät käytössä, mutta sitä ei voi kyllä juuri liikunnaksi laskea. Kaverikoiria nähdään keskimäärin kerta viikkoon, toki treeneissäkin saatetaan ulkoilla usein toisten koirien kanssa.

Minä tunnen hyvin usein syyllisyyttä koirien kehnosta liikunnanmäärästä ja aktivoinnista. Toivoisi, että omat voimavarat riittäisivät päivittäisiin parin tunnin ulkoiluihin ja lisäksi aivotyöskentelyn järjestämiseen. Mutta meilläkin on pienet lapset, jotka aina välillä saattavat syödä kaikki mehut äidistään, joten yritän olla armelias itselleni ja olen tyytyväinen, jos lähden vaikka vartiksikin pihalle sen sijaan, että menisin sohvalle makaamaan.

Pennut meillä liikkuu sieltä luovutusiästä eteenpäin suht samat lenkit kuin aikuisetkin. Toki pitkiä hihnalenkkejä ei vielä heti tehdä eikä pyörän vieressäkään juosta, mutta irti kuljetaan niin pitkään kuin jaksetaan ja sitten kannetaan jos ei jakseta. Hupi oli esimerkiksi alle kolmekuinen, kun käytiin kiertämässä ~10 kilometrin vaellusreitti, siellähän se posotti menemään tukka putkella ja välillä pääsi sylikyytiin ja sitten taas itse juoksemaan. Pennuille on ensiarvoisen tärkeää saada liikkua paljon omaehtoisesti ja monenlaisissa maastoissa. Ja jo noin nelikuinen pentu kulkee sitten jo kyllä samat hihnalenkitkin kuin aikuiset, pyörälenkkejä aletaan tehdä sitten vasta noin vuotiaasta eteenpäin, sitä ennen voi toki jo opettaa miten siinä pyörän vieressä ollaan ja käyttäydytään. Eikä meillä ainakaan ole ollut luusto-ongelmia kellään, joten oletettavasti en ole niitä ihan rikki saanut näillä metodein.