Olikohan elämäni toinen koiranäyttely Maailman Voittaja -näyttely vuonna -98 Helsingissä. Olin silloin itseasiassa harvinaisen hetken elämässäni koiraton, koska Ami kotiutui vasta jonkun viikon päästä ja Pami oli kuollut keväällä. No 16 vuotta myöhemmin tuli uusittua kokemus, mutta tälläkään kertaa en päässyt kehän sisäpuolelle asti. Ilmoitin kyllä sijoituskoira Pihkan, mutta matkajärjestelyt muuttuivat viime tingassa sen verran, että meninkin lopulta koiratta junassa ja eipä tuo toisaalta harmittanut, kun ehti vähän edes keskittyä katsomaan ketä koiria siellä onkaan paikalla ja Pihkakin oli kaiken karvansa pudottanut. Tuttuja ehti vilaukselta nähdä, mutta harvemman kanssa kyllä oikeasti juttelemaan. Ja toisia ei nähnyt ihmisvilinässä ollenkaan. Harmi kun lapinkoirilla oli niin monta kehää (eli 5, joista yksi eri puolella telttaa), että kaikkien seuraaminen oli totaalisen mahdotonta. Päätin keskittyä kuvaamaan yhtä kehää ja vilkuilemaan paria viereistä samalla. Avouroksia siis seurasin ja valitettavasti sain vierestä todeta, kuinka neljä koiraa sai tuomarilta hylyn korviensa perusteella (tuomarin mukaan luppakorvat). Harmillista, ettei näinkin isossa tapahtumassa oleva tuomari osaa rotumääritelmää tältä osin. Vaikka korvat olisivat olleet luppakorviakin (useimmilla tosin oli ainakin ihan nätit taitot), niin ei sekään rodussamme ole hylkäävä virhe.
Tässä pieni kuvaotanta :)
 |
Selvät luppakorvat eikö? |
 |
Tässä esimerkiksi kaksi luppakorvaista hylkäyksen arvoista koiraa.. huoh. |
Ja vielä MV-14 voittaja itse :)
Näyttelyn kuvat löytyy
täältä.