sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Miten liikkua pennun kanssa?

Kasvatinomistajien kanssa ja välillä somessakin tulee puheeksi pentujen eli sanotaanko nyt alle 1-vuotiaiden lappalaiskoirien liikuttaminen. Paljonko, millaisia määriä ja minkä laatuista liikuntaa?

Netissä kiertää monenlaisia ohjeistuksia pentujen liikuntamääristä. Varsinkin sellaisella mallilla, jossa pentua ei saisi liikuttaa kasvun aikana kuin esimerkiksi noin viisi minuuttia per ikäkuukausi on paljon kannattajia. Tällöin esimerkiksi viiden kuukauden ikäistä pentua voisi liikuttaa vain 25 minuuttia päivässä/kerralla riippuen lähteestä. Kuvissa näkyy pienten pentujen luustoja ja kuinka pentua ei saa viedä ulos ennen kuin sen kasvulevyt ovat sulkeutuneet. Pienillä koirilla tämä ikä on tyypillisesti n. 6-8 kk iässä, mutta jättiroduilla osa voi sulkeutua vasta 14-16 kk iässä. Korkeuskasvu on kuitenkin yleensä saavutettu jo ennen tätä. Onneksi nämä mallit ovat pääosin valloillaan tuolla ison meren toisella puolen ja Suomessa ja pohjoismaissa muutenkin pentujen liikuttaminen on pääosin terveellä mallilla.

Itse ohjeistan liikuttamaan pentua varsin vapaasti, tervettä koiraa ei saa helposti rikki liikuttamisella. Itselläni luovutusikäiset pennut kulkevat jo käytännössä samat lenkit kuin vanhemmat koiranikin, eli jos joku pentu jää pidemmäksi aikaa tai itselle tulee uusi pentu, niin se hyppää heti arkeen siltä osin. Meille arkilenkkeily on pääosin irti metsässä kulkemista, ajallisesti puhutaan tyypillisesti ½-1½ -tunnin lenkeistä kerrallaan, joskus harvoin parituntisistakin. Tämä sitten tietysti pennun ehdoilla, eli sellaista 7-12-viikkoista pentua voi siellä hyvin välillä kantaa pätkiä ja välillä pysähdellään tutkimaan maastoa eli mitään hikihatussa liikuntaa me ei siellä harrasteta. Vanhempana kävelylenkkejä voikin sitten tehdä jo varsin rajattomasti, mitä enemmän koira tottuu liikkumaan, niin sitä enemmän se jaksaa ja haluaakin liikkua. Meillä rajoittava tekijä olen kyllä aina minä ja minun heikot liikuntamääräni, koirat jaksaisivat kyllä moninkertaisesti.

 
Hihnalenkkeilyä harjoitellaan erikseen, eli jos aikuiset koirat lähtevät pitkälle hihnalenkille, niin sinne pieni pentu ei tavallisesti lähde mukaan, mutta lyhyemmille taas hyvinkin harjoittelemaan ja yksin myös maailmaa ihmettelemään. Kun hihnassa kulkeminen sujuu ja porukalla kävely ei ole yhtä hermoromahdusta, niin kuljemme hihnalenkitkin koko porukalla.

Pihalla pennut saavat myös riekkua ja rallata vapaasti, toisten koirien kanssa tai keskenään/yksin, rajoitan vain, jos isompi koira ei osaisi olla järkevästi pennun kanssa. Meillä pienten pentujen kanssa on aina leikitty pääosin tosi sievästi ja virhearvioita tapahtuu harvoin. Toki samaa tahtia kuin pentu kasvaa niin leikitkin raisuuntuvat ja välillä tulee törmäyksiäkin, mutta jos meno yltyy liiaksi, niin sen voi aina rauhoittaa hetkeksi. Kun koirat saavat arjessa juosta ja temuta vapaasti, niin niiden liikunnalliset valmiudet tukevat ketteryyttä, käännöksiä ja koordinaatiokykyä.

 

Tutkimuksessa on todettu, että vapaa liikunta pehmeällä alustalla vähentää riskiä lonkkaniveldysplasiaan. Perinnöllisyydellä on tässä tietysti myös iso osa, mutta lisäksi lihavuus on yksi altistava tekijä ja siksi itse pidänkin tärkeänä, että erityisesti kasvava koira on AINA hoikka, ei koskaan "pennunpyöreä". 

Mitä sitten kuitenkin olisi hyvä vältellä?

Ensinnäkin sellaista väkisin juoksutusta, pienen pennun kanssa ei lähdetä pyörälenkille eikä oikein juoksulenkillekään ja isomman pennun kanssa niitä on vasta hyvä harjoitella, mutta lenkkien pituuksissa ja nopeuksissa pitää ottaa koiran ikä huomioon. Lähtökohtaisesti harva koiranomistaja juoksee niin paljon ja kovaa, että se olisi koiralle raskasta. Eli esimerkiksi 6-9 -kuinen lappalaiskoira alkaa olla fyysisesti jo kasvanut sellaisiin mittoihin, että kulkee varmasti joskus jopa tunnin juoksulenkkejä maastossa tai pyörän vieressä rauhallisen lenkin ravaten satunnaisesti, mutta jos omistaja haluaa juosta/pyöräillä selvästi pidempiä määriä usein, kasvava koira on hyvä jättää kotiin näiltä lenkeiltä, ja vanhempanakin täytyy välillä olla palautumispäiviä, samoin kuin toki omistajallakin. Kasvavan koiran liikunta pitäisi siis olla kevyttä - keskiraskasta, raskas liikunta on tarkoitettu sitten vasta aikuisille.

 
Asfalttia. Se on kova ja joustamaton alusta, kesällä myös pahimmillaan kovin kuuma. Kaikki isommat liikuntamäärät olisi hyvä parhaansa mukaan suunnata pehmeämmille alustoille ja jos se ei ole kaupunkiympäristössä aina mahdollista, niin koira olisi hyvä opettaa kulkemaan pientareen puolella. 

 

Portaita. Alle kolmikuisen pennun kanssa portaiden kulkemista tulisi vältellä. Alle kolmikuisen on hyvä silti HARJOITELLA portaissa kulkemisen taitoa, mutta päivittäinen portaissa kulku pienenä on paras mennä sylikyydissä. Toki jo ihan senkin puolesta, että ehtii vaikka kerrostalosta ulos pihalle pissalle. On tutkittu, että riski lonkkaniveldysplasiaan kasvaa koirilla, jotka kulkevat portaissa alle 3kk iässä.

 

Hypyttämistä ja tiukkoja käännöksiä. Tällä en tarkoita sitä, että koira ei saisi hypätä sohvalle tai kivelle tai minne se nyt itse tahtookaan hypätä, vaan nuoren kasvavan koiran kanssa esimerkiksi agilityn hyppykorkeuksien nostaminen pitää tehdä maltillisesti ja pentujen nuorten koirien kanssa mennään pitkään 5-25 cm hyppykorkeuksilla ja vasta aikuisiällä päästään esimerkiksi maksikoiran 50-60 cm hyppykorkeuksiin. Samoin agilityssä esimerkiksi pujottelu on kasvavalle kropalle raskasta ja sitä pitäisikin kasvuvaiheessa tehdä vain harvoin vähillä toistoilla tai jättää siihen, että koira on aikuistunut. Kaikenlainen luonnossa ja vapaalla hyppely on vain hyvä asia, mutta esimerkiksi korkeilta lohkareilta tai kallioilta alas hyppely on sellaista, jota on hyvä vältellä kaikenikäisten nivelien kanssa.

 

 

 

 

 

Suosittelen siis kiteytetysti koiran hoikkana pitämistä ja mahdollisimman paljon liikuntaa vapaana ja ylipäätään paljon liikuntaa koiran ehdoilla liikkuen.  Maalaisjärjellä! Pentutreffejä, monipuolisia ja  erilaisia maastoja ja alustoja. Kaikkeen mahdolliseen tutustumista ja aktiivista ensimmäistä vuotta! Silloin rakennetaan pohjat kaikelle tulevaisuudessa, joten pumpuliin ei pidä pentuaan säilöä ja rikki sitä ei helposti saa ellei lähtökohdat ole jo valmiiksi heikot eli geeniarpajaisissa ei voittoa. 



Kirjoitukseni pohjaa paikoin tähän Dr. Darryl Millisin kirjoitukseen ja siinä mainittuihin tutkimuksiin:

https://www.mylamedog.com/post/what-is-the-logic-behind-not-exercising-puppies-until-the-growth-plates-are-closed

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti