maanantai 14. joulukuuta 2020

Rauhoittuminen

 Rauhoittuminen on asia, jonka harjoittelun koen itse tosi tärkeäksi pennun kanssa. Aikuisena kukaan ei jaksa sellaista koiraa, joka härvää vaan ympäriinsä eikä osaa asettua, joten rauhoittumisen harjoittelu jo pentuaikana tulee tarpeeseen.

Tässä muutamia tapoja, joilla itse harjoittelen ja toteutan tätä arjessa. Nämä eivät varmasti ole kaikkien mielestä oikeita tapoja, joten kukin voi miettiä itse parhaan lähestymistavan asialle.

Syliin rauhoittuminen

Sylitän pentua tosi paljon ja usein saatan napata syliin silloin, kun alkaa mennä meno ihan överiksi. Ja sylissä pentua pidetään niin kauan, että se rauhoittuu. Tässä voi mennä alkuun tuntikin, joten kiireisenä hetkenä tätä ei kannata toteuttaa. Mutta kun tätä pennun kanssa toistelee, niin se oppii, että sylistä ei pääse pois ennen kuin rauhoittuminen tapahtuu, ja näin se alkaa tarjota sitä ajan kanssa nopeammin ja nopeammin. Kun koira rauhoittuu, niin otetta löysätään ja jos alkaa uudestaan rimpuilla, niin taas kiristetään hieman. Meillä on rimpuiltu, purtu, huudettu, muristu.. Kaskun kanssa aloitettiin siitä, että se luovutti hieman, en odottanut sellaista täydellistä rauhoittumista ekalla kertaa, kun tähänkin tilaan pääsemiseen meni se reilu tunti. Seuraavalla kerralla sitten vaadittiin taas vähän lisää ja kohta se käytännössä jo rauhoittui heti kun sen nosti syliin. Tässä samalla ainakin omat koirani ovat myös alkaneet pitää sylissä olosta, tai ainakin peittämään hyvin inhonsa! 


 

Maassa rauhoittuminen

Opetan koirilleni asettumiskäskyn, meillä se on rauhallisen venyttävä "(käy) maaaaten". Aloitan opettelun niin, että laitan koiran kyljelleen ja silittelen sitä siinä ja palkkailen nameilla, kun se on rauhassa. Tätä samaa asentoa käytetään kynsienleikkauksessa ja muissa hoitotoimenpiteissä, joten siinä pitää malttaa pysyä vaikka ei huvittaisi. Jos koira meinaa nousta, niin se rauhassa palautetaan siihen ja palkataan taas oikeasta asenteesta. Tärkeintä on muistaa, että koira vapautetaan vain kun se on rauhassa maaten, ei siis päästetä siitä itse lipeämään. Kun tämä sujuu kotona, niin tätä samaa voi harjoitella myös häiriössä, eli vaikka treenikentän laidalla. 


Yhtenä käyttökelpoisena konstina olen myös todennut hihnan laittamisen oman kengän alta. Tämä toimii erinomaisena keinona, jos itse ei ehdi keskittyä vahvistamaan koiran oikeaa käytöstä ja hihnassa riehuminen ei olisi sillä hetkellä toivottavaa. Eli esimerkiksi jos pysähtyy juttelemaan vaikka kadulla jonkun ihmisen kanssa pidemmäksi aikaa, niin hihnan voi laittaa kulkemaan oman jalkansa alta, niin koiralle ei jää siinä suuresti varaa tempoilla ympäriinsä ja se usein asettuu kohta makuulleen, koska ei juuri muutakaan voi. Siitä sitä pääsee hyvin palkkaamaan ja vahvistamaan tätä käytösmallia. Tässä on hyvänä puolena se, että itse ei turhaan nyi ja tempoile koiran hihnasta ja hoe "eieiei", joista ei olisi yleensä hyötyä.

Kotiintulot

Monesti koirat ovat superinnoissaan, kun omat ihmiset tai vieraita tulee kotiin. Ne saattavat haukkua, hyppiä, riehua jne. Itse en tällaisesta käytöksestä ole useimmiten niin riemuissani omien koirieni kohdalla, joten meillä pyritään tulemaan kotiin niin, että koiria ei käytännössä silloin huomioida. Pentukin oppii hyvin äkkiä, että eipä ne minua lällytäkään onnessaan. Pentu kyllä käytännössä aina pääsee heti pihalle, koska sisäsiisteyden kannalta se on oleellista. Myös mahdollisen eroahdistuksen kehittymisen kannalta on hyvä, etteivät kotoa lähdöt ja kotiin tulemiset ole mitään erikoista ja tavallisuudesta poikkeavaa, sitä vain tapahtuu, että ihmiset ravaavat välillä niistä ovista ilmankin koiria. Vieraita kannattaa siis myös ohjeistaa varsinkin pentuaikana, että sisääntullessa pentua ei huomioida, vaan riisutaan rauhassa. Kiellot hyppimisen ja haukkumisen suhteen menevät pentuaikana helposti kuuroille korville, joten tarvittaessa tilanteita voi alkuun helpottaa laittamalla pentu esimerkiksi portin taakse siksi aikaa, että vieraat ehtivät asettua. Tämä varsinkin, jos on sellaisia vieraita (lapsia, vanhuksia, koirapelkoisia), joita hyppinen, pureminen ja muu innokkuus voi haitata. Kun pentu on portin takana rauhoittunut, niin sen voi päästä tapaamaan vieraita. (Ja kyllä, meillä välillä tervehditään koiria kun tullaan kotiin ja välillä ne haukkuu vieraille ja välillä ne on aivan kierroksilla kun joku tuttu tulee.)

Taukomatto

Tätä olen itse tehnyt vain treenitilanteissa ja vasta vähän pohjia, mutta taukomatto on hyvä odotuskäytös esimerkiksi treeneissä tai juurikin noissa kotiintuloissa, kun koira halutaan ohjata tiettyyn kohtaan odottamaan omaa vuoroaan. Taukomattokäytöstä opetetaan palkitsemalla koiraa siitä, kun se hakeutuu alustalle (myös avoin häkki käy) ja siitä, kun se odottaa siellä rauhassa. Pikku hiljaa lisätään häiriöitä ja muistetaan, että koira pitää aina vapauttaa alustalta, sen ei kuulu itse päättää koska se saa sieltä tulla pois. Lopulta koiran olisi siis tarkoitus hakeutua käskystä taukopaikalle ja vapautua sieltä vasta luvalla. 


Luopuminen

Tämä ehkä nyt vain sivuaa rauhoittumisteemaa, mutta koiralle on myös erittäin tärkeää opettaa luopuminen asioista. Ja tietenkin yhtälailla lupa ottaa. Meillä tätä pääasiassa harjoitellaan ruokakupilla, jonne ei pääse kuin vasta luvan kanssa. Luopumisvihje meillä on "kiitos", joka tarkoittaa käytännössä samaa kuin monella "irti" tai "jätä". "Ole hyvä" on taas lupa ottaa. Luopumista voi harjoitella erilaisin pelein, esimerkiksi että käsissä on nameja, joista pitää luopua, eli esimerkiksi kohdistaa katse ohjaajaan tai ylipäätään lopettaa käsien läpsiminen tassulla/pureminen/muu aktiivinen namin saannin yrittäminen. Tätä sitten vaikeutetaan lisäämällä herkkujen arvoa (maistuvuus, määrä) ja häiriöitä, lähempänä koiraa, ohjaaja kauempana, ohjaaja käy eri huoneessa jne. Myös herkkujen vaihtaminen parempiin on hyvä tapa saada koira hoksaamaan, että ei se olekaan paha homma, jos annan tämän luuni hetkeksi, koska saankin takaisin paremman luun tai herkkuja ja sen vanhan luun. Lenkeillä kannattaa ollakin superherkkuja varalla, jos pitää harjoitella epämääräisistä lenkkilöydöksistä luopumisia. Luopumisharjoituksista löytyy paljon materiaalia, tässä nyt tällainen pintaraapaisu. 

Ovista kulkeminen

Ovista kulkeminen on tärkeä taito, tai siis luvan odottaminen ennen kuin ovesta ryysätään. Meillä tämä on erityisesti käytössä autossa, eli kun takakontin luukku aukeaa, niin sieltä ei saa tulla ennen kuin lupa on annettu. Tämä on mielestäni todella tärkeää koiran oman turvallisuuden kannalta, sillä joskus auto pitää pysäyttää vaikka bussipysäkille tien reunaan ja jos koira lipeää luvatta kyydistä, sillä on iso riski jäädä auton alle. Tämä on meidän taloudessa niitä "ehdottomia sääntöjä", joita ei koskaan rikota. Eli jos koira sieltä livahtaa, niin se joutuu sinne samantien takaisin ja hyvin äkkiä on opittu odottamaan luukku auki parkkipaikalla, vaikka treenaisi toisen koiran kanssa siinä vieressä tai olisi mitä häiriöitä. Harjoitteluvaiheessa pennun voi laittaa esimerkiksi pienestä hihnasta kiinni auton sisällä, että jos se sieltä yrittää karata, niin ei ainakaan pääse pitkälle. Ja tässäkin palkkaa ja toistoja on avainsana, ja omista kriteereistä kiinnipitäminen! Ovien kanssa on oikeastaan aivan sama juttu, eli jos koira pääsee livahtamaan ulko-ovesta karkuun, sillä on iso loukkaantumisriski ainakin kaupunkialueella. Siksi odottamiskäytöstä kannattaa harjoitella ovilla ja vain luvalla pääsee.  

Joko päästään ulos?


Lisähuomioita

Vahvista aina haluamaasi toimintoa, eli jos koirasi oma-aloitteisesti käy maaten, niin sano tähän liittämäsi sana ja kehu koiraa rauhallisesti. Kehut on syytä pitää matalina, venyvinä ja rauhallisina, sillä iloiset, korkeat ja nopeat kehut innostavat koiraa ja saavat sen eri mielentilaan kuin rauhoittumisharjoituksissa toivotaan. Ruoka ja silitys ovat monesti myös rauhoittavia toimintoja ja omaa elekieltä kannattaa myös vahtia, koiran voi olla vaikea rauhoittua jos omistaja on hermostunut. Näistä harjoitteista on hyötyä myös kaikenlaisissa hoitotoimenpiteissä ja näihin voikin hyvin yhdistää myös koiran käsittelyä, kuten hampaiden ja korvien tutkimista sekä tietenkin harjausta ja kynsienleikkuuta. 

 

Toivottavasti näistä pohdinnoista on iloa!

Autossa paimennuksen jälkeen

Eläinlääkärissä odottamassa omaa vuoroa, rauhoittumisen osaaminen on tässäkin tärkeää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti