Lisää pentutoiveita eli Kelo * Eppu!

Perjantaina 13.9. Kelo ja Eppu treffasivat onnistuneesti, joten 15.11. tienoilla odotamme toivottavasti seuraavia Tarutuulilaisia! Iso kiitos apukäsille, kun en itse päässyt paikan päälle tositoimia ihailemaan (tai häiritsemään). Uusinta tärppäsi myös 15.9. sunnuntaina. Eppu hoiti siis hommansa tehokkaasti ja varmoin ottein! Oon niin iloinen tästä, jotenkin toisilleen tosi passelin oloinen pari! Toivotaan siis, että tärppäsi ja katsellaan ultra-aikaa tuossa kuukauden päästä.

 kuvat Jonna Silvennoinen

Yhdistelmä koiranetissä (sukusiitos 1.79 % 8. sukupolvella)

PAIM-T Tarutuulten Kellohattu "Kelo"

s.26.7.2014

i. Suopunkitytön Haltin-Gurra LTE +203
e. Tarutuulten Tuulihattu

lonkat A/A (ind. 115)
kyynärät 1/0
polvet 0/0 (6/18)
silmät Sarveiskalvon dystrofia/degeneraatio : todettu (6/18) (kolesterolikiteitä silmän pinnassa, ei jalostuseste)
prcd-PRA: a eli terve
pompen taudin geenitesti: A eli terve
DM: B eli kantaja
Näyttelyistä EH

jalostustarkastettu hyväksytysti
hyväksytysti suoritettu perinteisen paimennuksen taipumustesti
Luonnetestattu pistein +155, video löytyy tästä.

Taapanterin Batman "Eppu"

s.22.8.2014

i. Reppulin Singollo
e. Taapanterin Hermione LTE +205
lonkat B/B (ind. 102)
kyynärät 0/0
polvet 0/0 (3/16, vanhentunut)
silmät terveet (2/19)
prcd-PRA: a eli terve
pompen taudin geenitesti: A eli terve
DM: A eli terve (testattu epävirallisesti, ei eläinlääkärin ottama näyte)
Näyttelyistä EH

Luonnetestattu pistein +144, video löytyy tästä.

yksi aikaisempi pentue Taapanterin kenneliin 2019.

Eppu luonnetestissä

kuva: Minttu Wiksten

Halusin Kelolle uroksen, jolla on terveet kyynärät ja silmät ja joka on DM-terve, kompensoimaan Kelon terveydellisiä jalostushidasteita. Kun edellisessä juoksussa vanhan uroksen kanssa ei onnistunut, niin aloin katsella myös nuorempaa (eli minun tapauksessani keski-ikäistä 4-8v) kaartia. Toivoin myös, että uroksella on joku onnistunut astuminen taustalla, koska tämä on Kelon viimeinen mahdollisuus. Palasinkin yhä uudestaan ja uudestaan katsomaan Eppua ja lopulta uskaltauduin sitä kysymäänkin. Ihastuin Eppuun nähtyäni sen luonnetestivideon ja se sopii Kelolle myös mukavasti ulkoisesti ollen kompaktimpi ja vankkaluustoisempi ja muutenkin vahvempi, mutta ei kuitenkaan  liian jyhkeä. Epulla on myös hyvälaatuinen riittävän karkea karkea ja sopivan mittainen turkki, Kelon karva on aavistuksen niukempi ja pehmeämpi. Epulla on suvussa myös minulle paljon tuttuja koiria, joiden luonteista pidän paljon, mm. oman Jadeni veli F. Sirius isoisoisänä.

kuva: Jonna Silvennoinen

Odotan pennuista vauhdikkaita, taistelutahtoisia, hyvän toimintakyvyn omaavia ja täten toivottavasti harrastuspotentiaalisia yksilöitä, vaikka arpahan jokainen pentu aina kuitenkin lopulta on. Pennut tarvitsevat siis aktiiviset kodit, vaikka ei sen suurempia harrastusajatuksia olisikaan, niin sellaista yleisaktiivisuutta pitää olla. Molemmat vanhemmat ovat ihmisystävällisiä ja sosiaalisia koiria, joilla ei ole ongelmia missään tilanteissa sen kummemmin. Kelo on hyvin ahne ja palkkautuu leluin, namein ja erinomaisesti myös sosiaalisella palkalla, Eppu on vähän nirsompi, mutta leikkii erinomaisesti. Molemmat asuvat kaupunkikoirina Helsingissä ja eivät ota häiriötä mistään sen ihmeemmin. Eppu ei pidä naapurin kissasta, muuten ohittaa sujuvasti citykanit sun muut ja asuu ongelmitta vapaana ulkoilevien rottien kanssa samaa taloutta. Kelo on elänyt myös kissojen ja marsu-tv:n kanssa ja kissojen kanssa se on ollut mitä suurin ystävä. Kelo jaksaa erinomaisesti toistoja ja on aina valmis toimintaan. Epun kanssa ei ole sen ihmeempää harrastettu, mutta se on älykäs ja oppivainen, mutta kyllästyy saman toistamiseen eli kaipaa helposti lisähaastetta. Molemmat ovat perussosiaalisia myös toisten koirien suhteen. Kelon kanssa olen itse tehnyt agilitypohjia aikanaan ja se oli kyllä varsin potentiaalinen kaveri niihinkin hommiin, nykyisessä kodissaan se toimii retkeily- ja vaelluskaverina. Kummallakaan ei ole myöskään kovin kummoista riistaviettiä (jälkien etsiminen ja seuraaminen), vaan tarvittaessa ulkoilevat myös irti.

Eppu luonnetestissä, kuva Petri Hallberg

Yhdistelmässä on hieman rodun keskiarvoa korkeampi riski epilepsiaan, sillä Kelon veli sairastui epilepsiaan 2017 alkuvuodesta ja sai muutaman kohtauksen harvakseltaan ennen lääkityksen aloittamista. Nyt lääkityksellä se on ollut oireeton jo pitkään. Tämän vuoksi halusin odottaa Kelolle mahdollisimman paljon ikää ja nyt 5-vuotiaana sillä on nartuksi viimeiset järkevät hetket saada ensimmäiset pentunsa. Onneksi se oli ja on ihanassa ja yhteistyökykyisessä kodissa, joten sijoitussopimuksen yliajalle meno on saatu sovittua hyvässä yhteishengessä. Epun aiemmassa pentueessa on jokunen pieni napatyrä, joten niiden mahdollisuus näissäkin pennuissa on olemassa. Keloa halusin olemassa olevista riskeistä huolimatta käyttää, sillä sen luonne on niin sellainen millaisia lapinkoiria haluaisin maailmassa nähdä enemmänkin ja lisäksi se on minun Minka-emälinjani ainut jatkomahdollisuus. Sen sisarukset ovat myös kattavasti terveys- ja luonnetestattu kelpo tuloksin. Seuraavaa sukupolvea odotan myös testattavan ja tutkittavan ennen mahdollista  jatkojalostusta.