Vuoden ensimmäinen merenjäälenkki

Eilen käytiin korkkaamassa meren jää ja olihan tuo mahtavaa kulkea siellä ylhäisessä yksinäisyydessä. Koirat rallaili (no ne alkaa kyllä olla vähän tylsiä, tarvitsisin pennun tuomaan vähän säpinää!) ja miä itse tallustelin hissukseen. Aurinko luonnollisesti alkoi paistaa vasta kun oltiin metsässä melkein kotona, joten ei siitä sitten sen enempää. Melkein saatiin myös kulkea koko lenkki ilman hihnoja, mutta metsässä ehkä ~parisataa metriä ennen kotia tuli polulla vastaan kultainennoutaja, joten tehtiin käännös eri polulle ja kierrettiinkin tien kautta kotiin, joten koirat joutui kuin joutuikin hetkeksi hihnaan. 

Mutta kyllä miä nautin, että suoraan kotipihasta voi näin talvisin tehdä vaikka kuinka monen tunnin lenkkejä koirat koko ajan irti. Ja kun nuo lähtökohtaisesti on nykyisin niin fiksuja ja helppoja, että niitä voi pitääkin aika huoletta irti, joten saavat sitten nauttiakin vapaudesta. Yhden kerran tässä lähihistoriassa Hupi ehti jotakuta koirakkoa haukkumaan, kun en itse vahtinut koiria tarpeeksi tarkkaan vaan rämmin jossain pöpelikössä ja koirat meni jo edeltä yhdelle aukiolle. Mutta onneksi se sieltä tuli poiskin kun huusin, joten ei mitään sen ihmeempää ehtinyt sattua. Noin muuten koirakohtaamisia on tullut nyt ihan jopa kohtalaisen paljon ja aina nuo on kiltisti tulleet luokse kun on käsketty, tosin kerran kun tuli joku urospystykorva yksinään luokse, niin kytkin vain Hupin ja jätin Minkan irti vastaanottamaan sen koiran ennen kuin ehtii tulla Hupin luokse asti. Lopulta senkin koiran omistajat jostain hiihtelivät ja koira päätti jatkaa niiden kanssa matkaa hetken asiaa pohdittuaan, joten ongelmilta selvittiin.