Paimentelua

Maaliskuun puolella käytiin viikonlopun verran paimentamassa Pellossa poroja ja vähän lampaitakin. Paikalla oli 6/7 Hupin toisesta pentueesta eli Metka ja sisaruksiaan. Kaikki oli tosi lupaavia paimenen alkuja, oli vahvaa laumanlukua, rohkeutta, kiertotaipumusta ja ääntäkin osa jo alkoi käyttää. Metkasta varsinkin tuli oikeasti aika hauska, kun sitä kehui haukkumisesta niin sehän vasta innostui ja alkoi tehdä ihan oikeasti jo hommia. Lampailla se kaarsi porukkaa kokoon luontevasti ja haukkui hitaille jökötyslampaille lisävauhtia. Hupikin kävi paimentamassa ja kivastihan se tekee, varsinkin kun en itse yritä sohlata omiani vaan annan sen hoitaa hommat.

Metkaa ja sisaruksiaan paimentamassa, kuvat Elina Seppänen

Pari viikkoa sitten oli sitten se kauhulla odotettu poropaimennuskilpailu, jossa radalla oli tänä vuonna rata, jossa oli kaksi eri kokoista aitaa ja lisäksi kirnu. Poroja oli aidassa kymmenen ja aikaa radan suorittamiseen 15 minuuttia.  Kisa alkoi avaamalla veräjä keskimmäisestä aidasta  isoimpaan aitaan ja sen jälkeen porot kuljetettiin isoon aitaan. Koiran piti olla hallinnassa ja pysähtyä veräjälle eikä laukkoa porojen perässä korvatta. Koirakko odotti porojen rauhoittuvan isoon aitaan ja tämän jälkeen tarkoitus oli paimentaa ne takaisin keskimmäiseen pienempään aitaan.  Jos/kun porot oli saatu takaisin pienempään aitaan, veräjä suljettiin ja odotettiin paikallaan minuutin verran. Odottelun jälkeen käytiin avaamassa kirnun ovi ja koira lähetettiin kuljettamaan porot sinne. Sitten enää veräjä kiinni ja kisa päättyi.

Tehtävät sujuivat ihan ok, tuomarit olisivat selvästi halunneet nähdä selvemmin ja vahvemmin koiran tekemää itsenäistä ja suht vauhdikasta työtä ja sen omia ratkaisuja, nyt me tehtiin aika paljon hommia yhdessä ja rauhallisemmin, vaikka kyllähän siellä koiraa oli pakko irrottaakin poroja hakemaan. Lopputuloksena kuitenkin saatiin rata suoritettua ajan puitteissa ja sijoituttiin neljänsiksi 11. koirakon joukossa.

 Hupin kuvat nappasi Niina Laamanen.