LA:
-persjättöjä
-este-erotteluja sanakomennoista (putki-aa, kepit-aa, putki-hyppy)
-leijeröinti kepeillä (välissä aa, putki ja hyppyjä)
-väärän toiminnon kuolettaminen toistoja tekemällä ja oottamalla oikeaa
-positiivinen vahviste jos menee oikein - neutraali jos ei mee oikein - pitää olla tarkkana ettei vaikka laita kättä taskuun kun ei oo tarkoitus palkata tai vapauta koiraa kontaktilta vapautussanalla jos se on mennyt väärälle esteelle (vapautussanan jälkeen koira oottaa palkkaa, eli se toimii positiivisena vahvisteena)
-omia ongelmia: juokse! muista rata!
-Hupi oli pätevä ja teki lähinnä just niinkuin ohjasinkin ja korjasi linjojaan hyvin jos tein ohjauksia vasta vähän myöhässä
-keppitreeniä niin, että vaatii koiran tekemään sen mitä se jo osaa. Ei liikoja helpotuksia ja jos helpottaa, niin sitten nopeasti taas vaikeuttaakin (leijeröinnissä Hupi ei pujotellut loppuun vaan jäi johonkin välille jumittamaan ja kattomaan miua, lopulta kun se ei tyyliin kymmenennelläkään toistolla onnistunut, laitettiin loppupalkka ja se teki tietty supernopeat kepit. Sitten testattiin ilman loppupalkkaa, jumitti, loppupalkka sivummalle->teki hyvin, loppupalkka vielä sivummalle->teki taas hyvin, ilman loppupalkkaa->teki hyvin, kokeilu kesken rataa->jumitti, mutta uusinnalla teki hyvin.)
SU:
-poispäinkääntöjä molempiin suuntiin (Hupi aatteli leikkaukseksi ja kääntyi aina väärälle puolelle, palkalla saatiin sit kääntymään oikeaankin suuntaan ja sithän ne jo sujuivatkin hyvin)
-muuten rata sisälsi vähän kaikenlaista ohjauskiemuraa (pakkovalssi-jaakotus, persjättö, japanilainen, leijeröinti, pakkovalssi kepeille, välistä vetoja sun muuta), joten oli ainakin ihan haastetta ehtiä sinne sun tänne ja muistaa sitä sun tätä. Yleisestiottaen ihan kivanoloinen treeni ja tuli ainakin hiki. Videoltakin näkee, että alkuun tuli tehtyä aika pikkupätkissä, kun miun on melko hankala jatkaa siitä sit jotenkin matkaa vaan tulee heti palkattua siitä onnistumisesta. Mutta miun radanmuistamisongelmiin Harri ehdotti sitä, että aina treeneissäkin tutustun sen viis minuuttia ja sit meen vuoron ensimmäisenä, niin pikkuhiljaa onnistumisien (ja muistamisien..) myötä kehittyy itseluottamusta ja sellainen tunne, että kyllä miä sen muistan. Pitää kai yrittää, kun nykyisin oon vähän aina sellainen "no me voidaan mennä vaikka vikana.." tai "no ei me ainakaan haluta aloittaa" -tyyppinen henkilö, niin jos nyt sit vaan rohkeasti hingun ekaa vuoroa!
Mä en vaan koskaan opi ymmärtämään, että kuinka koirat osaa lukea ohjausta noin hyvin, että yks huitaus on tee noin ja toinen kädellä huitaus tee näin ja kolmas taas ihan muuta ja kuinka sitä itse oppia "huitomaan" silleen taitavasti. Eli tosi hienolta näytti siis Hupin ohjautuminen ja sinun ohjaaminen. :)
VastaaPoistaKiitos :) Käsiä isompi merkitys on kropalla ja jaloilla ja rintamasuunnalla ja.., miä huomaan huitovani tosi paljon turhaan ja liioitellusti käsillä :D Koirillehan sen ohjaamisen seuraaminen on loppujen lopuksi hyvin luontaista, harva asia niille pitää erikseen opettaa, eli kunhan saa itsensä ohjaamaan oikein, niin koirakin kulkee oikein :) Mutta oon tosi kiitollinen, että ollaan päästy heti uramme alusta huippukoulutukseen hyville valmentajille (Mari, Mikko ja Annakin). Pikkuhiljaa sitä itsekin alkaa jotain jo osata, vaikka kyllä se välillä edelleen on melkoista räpeltämistä..
VastaaPoista