Poropaimennusleiri Pellossa

Jo joskus syksyllä kyseisen leirin järjestäjä Niina kysäisi miulta kiinnostaisiko miua lähteä ja ilmoittauduin sit mukaan, aatellen, että kyllähän tuota kerkiää sit miettiä lähempänä lähetäänkö vai eikö oikeasti :D No tuossa helmikuun vaihteessa asia tuli sitten sattumalta puheeksi (olin tietty onnistunut unohtamaan jo koko leirin..) ja päätettiin sitten lähteä reissuun kahdestaan Tuulin kanssa, kun Terolla oli viikonloppuna omia harrastusrientoja ja Tuuli on vielä äidinmaitoriippuvainen, joten sitä ei oikein voinut jättää matkastakaan. Vähän epäilytti kuinka reissu näin tyttöporukalla koirien kera mahtaa sujua, mutta sujuihan se! Viime perjantaina lähdettiin tosiaan ajelemaan kohti Pelloa ja alkumatka sujui rattoisasti Tuulin tyytyväisesti nukkuessa. Valitettavasti Tuuli sitten jossain vaiheessa heräsi ja matkan viimeiset puolitoista tuntia huudettiinkin suoraa huutoa.. kuinka rentouttavaa :D No nukahti T kuitenkin viimeisen kilometrin ajaksi! Perillä kannoin kamat mökkiin ja kohta saatiinkin myös kämppis (lpkn Mantan kanssa) asumaan kanssamme. Käytin koirat Tuuli Manducassa pissalenkillä ja laitoin ne vielä takas autoon siksi aikaa, kun mentiin itse tutustumaan muihin leiriläisiin ja lettukesteille.

Lauantaina lähdettiin aamupalan jälkeen Minna Mäntyranta-Mustosen luokse ajelemaan ja päästiin lopulta perillekin pienen (30km) harhalenkin jälkeen.. luottavaisesti meidän auto vain ajeli letkassa mukana harhaan :D Perillä Hupi pääsi ekana aitaan kattomaan poroja ja harjoittelemaan rrrraaaauuuhoittumista. Tuuli nukkui tyytyväisenä vaunuissaan. Alkuun tosiaan vaan treenattiin oikeaa mielentilaa aidassa koira liinassa ja Hupi merkkaili tyytyväisenä ja sitten taas välillä haukahti poroille ja merkkaili ja välillä ihan rauhoittuikin hetkeksi ennen kuin vire taas nousi liikaa kun siis hissukseen poroja siirreltiin. Tokalla kierroksella Hupi päästettiin sitten liina perässä irti aitaan ja kyllä ne korvatkin siellä oli ihan kun kunnolla karjaisi ja paimennuskin näytti hetkittäin oikeinkin hyvältä.  Hupi on vaan niin nopsa ja kuumui kyllä vähän liikaa siellä porojen lähellä, mutta eiköhän ikä auta tässä asiassa.

Minkakin pääsi ennakkoajatuksista poiketen tapaamaan poroja ja voi kun se vaan on niin mainio! Se on poroilla ihan luonnonlahjakkuus ja sillä iän tuoma maltti on tehnyt siitä kyllä tosi pätevän paimenen. Porotkin kunnioitti sitä ihan eri tavalla kuin Hupia ja se luki poro..parttio(ko se nyt on)ta taitavasti ja säästeli itseään ja käytti ääntään hallitusti. Minka pääsi siis aika lailla heti irti aitaan ja toimi siellä kuin unelma. No pari kertaa se hajautti porot, mutta kokosi ne myös hienosti. Vähän sitä sai käskeä hommiin, kun ilmeisesti pienessä aidassa homma kävi äkkiä tylsäksi, mutta käskystä se meni sitten taas kyllä hommiin hyvin. Voisinko kehua vielä vähän? Minnakin kyseli, että teetänkö sillä vielä pennut kun se oli niin pätevä paimen, mutta kohtuhan on jo menetetty.

karanneen poron palautus

Hommiin!

vöyvöyvöy!

Sunnuntaina meillä oli sit ohjelmassa ohitustreeniä, luonneluentoa ja jotain sellaista :) Räpsin myös osasta leiriläiskoiria valokuvia parhaani mukaan, tässä siis kuvasatoa vielä vähän viikonlopulta:

omiakin kuvasin ees hitusen..

Loput kuvat löytyypi täältä, yritän lisäillä sinne tässä joku päivä koirien nimetkin..