Kieppi tuli viikonloppukylään meille eilen ja vien kotiin ma-iltana sit Hupin treenien jälkeen. Kiepinkin lupasin viedä omiin treeneihinsä ennen Hupia, jos vaan ehdin. Hupi ja Kieppi on juosseet ahkerasti ympäri pihaa ja koko poppoo on syöneet Kiepin innoittamana kaikkia luunjämiä pihalta. Kieppi on siis solahtanut porukkaan oikein vaivattomasti ja sellainen koira se onkin. Huomaamaton ja helppo :) Varmuuden vuoksi en oo niitä Minkan kaa pitänyt sisällä samoissa tiloissa, ettei jostain lattialle tippuvasta ruuasta tms. tulis turhaan sanomista, vaikka todennäköisesti sisälläkään ei olis mitään ihmeempää ongelmaa oikeasti. Lenkilläkin kulkevat kaikki kolme sulassa sovussa, tytöt reunoissa ja Hupi keskellä. Joku koirakin ohitettiin hiljaisuuden vallitessa. Se onkin Kiepissä mitä mainiointa, että se on tosi hiljainen. Kerran se on tainnut täällä ollessaan haukahtaa jahdatessaan Hupia ympäri pihaa, mutta muuten ei oo kyllä äännähdystäkään kuulunut. Se on vaan ihan hämillään, jos Hupi ryntää huutamaan jollekin ohikulkijalle ja tulee ite terassille ihmettelemään, että mikä tuohon nyt oikein meni.
Tässä muutamia kuvia tältä päivää. Oli harmaata ja ankeaa, mutta jos huomenna on vielä rumempi sää, niin edes jotain kuvia.
hei millainen keppi siulla on, kun miulla on tällainen?
luun kanssa kattomaan olisko Minkalla ollut äsken kuitenkin parempi
häntähuiska on komea, vaikka muuten karvat just tippuukin
syöpöttelyä
tuo Hupin luu näyttää hyvältä
antaiskohan se sen miulle?
eihän tässä jaksa pieni koira odottaa..
Ei auta kuin etsiä itselle oma
Löysin!
Olen vain pieni koiranen, voisinko tulla kanssa sinne?
Onnistuu, kun on turvamies välissä!
hetken poseeraus
ja sit leikkimään
karvatupot vaan lentelee
mietintätauko
ja sit lähti taas
kivaa on siis ollut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti